Talaskangas on Kainuun eteläisimpiä vanhojen metsien kohteita. Alueen metsät ja suot ovat suurimmalta osin luonnontilaisia. Alueella esiintyy myös runsaasti uhanalaisia kasvi- ja eläinlajeja. Rikas ja monipuolinen luonto on ollut monien luontoselvitysten kohteena.

Talaskankaan arvokkaimpia piirteitä ovat tiheiden kosteiden metsien, kangaskorpien ja varsinaisten korpien muodostamat mosaiikit. Kangasmetsän saarekkeet ovat matalia ja niiden reunoilla on leveät metsän ja suon vaihettumisvyöhykkeet. Pinnanmuodoltaan alue on suhteellisen tasaista ja kalliopaljastumia on hyvin vähän.

Kuukkeli. Kuva: Risto SausoTalaskangas tarjoaa hyvän elinalueen monille metsän lajeille. Liito-orava, metso, kuukkeli ja pohjantikka sekä suurpedoista karhu, susi ja ilves kuuluvat alueen eläimistöön.

Luonnonsuojelututkimukselle Talaskankaan suojelualue on arvokas kohde, sillä perustamisvaiheen aikana tehdyt monipuoliset luonnonarvojen selvitykset ovat hyvä perusta jatkossa tapahtuvalle luonnontilaisen metsän kehityksen seurannalle sekä muulle vanhan metsän tutkimukselle. Oma mielenkiintonsa on esimerkiksi alueelle perustetulla koealueella, jossa tutkitaan, kuinka entinen metsäautotie saadaan palautumaan ympäröivän luonnon kaltaiseksi.

Metsät

Talaskankaan alueelle ovat tunnusomaisia toisaalta valoisat männiköt, toisaalta tiheät kuusivaltaiset sekametsät. Paikoin alueella on runsaasti maapuita sekä keloja ja ylispuustoa. Puulajisuhteet ja puuston tiheys vaihtelevat suuresti. Koivua on runsaasti, ja Sopenmäessä on merkittävästi haapaa.

Vanhimmat metsiköt ovat puustoltaan yli 150-vuotiaita. Lähes kaikki alueen metsät on käsitelty 1900-luvulla, mutta hakkuut ovat olleet pääosin männyn määrämittahakkuita.

Suot

Talaskangas kuuluu Pohjanmaan aapasuovyöhykkeeseen. Sen pinta-alasta noin puolet on suota. Suot ovat pääosin varsin karua rämettä tai nevaa, mutta rehevämpiäkin suotyyppejä löytyy. Paikoin rämeillä on komeita kelokkoja. Suurimmat suot ovat Kananen, Halikinsuo, Teerisuo ja Kurkisuo, joilla on rimmikkojakin.

Suurin osa soista on luonnontilaisia. Joillakin soilla on ojituksia, mutta useimmiten kuivatusvaikutus jää ojien lähituntumaan.

Vedet

Talaskankaan alueella on useita pieniä järviä, lampia, lähteitä ja puroja, jotka ovat pääosin luonnontilaisia. Poikkeuksina ovat Sopenjoki, joka on ruopattu luonnonravintolammikon tyhjennyskanavaksi ja Kurkipuro, joka on aikoinaan perattu lapiotyönä.

Alueen halki kulkee vedenjakaja. Valtaosa vesistä laskee Saimaaseen päin. Vain koillisosan suoalueen vedet virtaavat Oulujärveen.