Struven ketjulla tarkempaa mittaa maapallolle

Maapallon oli jo kauan tiedetty olevan navoiltaan litistynyt pallo, mutta vielä 1800-luvun alkupuolella tarkat mitat eivät olleet selvät. Tarkempaa tietoa tarvittiin koordinaattijärjestelmien tueksi ja sotilaallisiin tarkoituksiin. Baltiansaksalainen tähtitieteilijä Friedrich George Wilhelm Struve ja Venäjän armeijan kenraali Carl von Teller saivat rahoittajikseen tsaari Aleksanteri I:n ja ruhtinas Volkonskin kunnianhimoiselle suunnitelmalle perustaa kolmiomittausketju Venäjän länsirajalle. Työhön liittyi myöhemmin myös Ruotsin tähtitieteilijöitä. Struven ketjuksi nimetty kolmioketju ulottuu Ukrainasta Mustaltamereltä Norjaan lähelle Hammerfestiä. 

258 kolmiota ja 265 pistettä kymmenessä valtiossa

Struven ketjun mittaukset aloitettiin 1816 ja saatettiin päätökseen 39 vuotta myöhemmin. Ketju koostuu 258 peruskolmiosta, 265 peruspisteestä ja 60 apupisteestä. Perustamisaikanaan se kulki Venäjän ja Ruotsin halki, mutta nykyään ketjun pisteitä on kymmenessä valtiossa – Norjassa, Ruotsissa, Suomessa, Venäjällä, Virossa, Latviassa, Liettuassa, Valko-Venäjällä, Moldovassa ja Ukrainassa.

Stuorrahanoaivia on käytetty maanmittauksessa moneen kertaan. Huipulla on Struven ketjun pisteen lisäksi v. 1970 rakennettu kolmiomittaustorni. Siiri Tolonen/Metsähallitus

Mittausten eteen tehty työ on valtava. Ketju on lähes 3000 kilometrin pituinen, ja aikakauden kulkuyhteydet olivat huonot. Mittaajat joutuivat matkaamaan jalkaisin, hiihtäen, hevosilla, poroilla ja veneillä. Ei ollut kummoisia karttoja saati ilmakuvia maaston määritykseen. Peruspisteisiin porattiin reiät, jotka täytettiin lyijyllä ja niiden päälle vielä asetettiin messinkinen laatta. Kaikki mittaukset dokumentoitiin huolellisesti, ja niistä julkaistiin kolmiosainen teos. 

Maailmanperintökohteeksi

Struven ketju valittiin UNESCOn maailmaperintökohteeksi 2005. Ketju on ensimmäinen maailmanperintökohde, joka ulottuu näin monen valtion alueelle. Maailmanperintökohteena Struven ketju poikkeaa muista, sillä sitä ei juuri näy. Sen merkitys onkin muussa kuin näyttävyydessä - ketju on hieno tieteellisen työn ja maanmittauksen taidonnäyte. Erittäin tarkat mittaustulokset antoivat pohjan myöhemmille kartoitustöille.

Stuorrahanoaivin Struven ketjun pisteellä on kiveen kaiverrettu rasti vuodelta 1852. Kuva: Siiri Tolonen/Metsähallitus

Maailmanperintökohteena suojeltaviksi valittiin ketjun 34 mittauspistettä, joista kuusi sijaitsee Suomessa. Itäisen Suomenlahden kansallispuistossa, Pyhtään saaristossa sijaitsevan Svartviran (nykyään Mustaviiri) lisäksi maailmanperintökohteena suojeltiin Stuor-oivi (Stuorrahanoaivi) lähellä Norjan rajaa Tarvantovaaran erämaa-alueella, Avasaksa (Aavasaksa) ja Tornea (Alatornion kirkko) Länsi-Lapissa, Puolakka (Oravivuori) Korpilahdella sekä Porlom II (Tornikallio) Lapinjärven Porlammilla.

Mustaviiri, Aavasaksa ja Stuorrahanoaivi

Pisteistä Mustaviiri, Aavasaksa ja Stuorrahanoaivi ovat Metsähallituksen hallinnoimilla alueilla. Pohjoisin pisteistä sijaitsee Suomen käsivarressa Stuorrahanoaivin huipulla, lähellä Norjan rajaa. Huipulle mitattiin ensimmäinen piste 1850 ja toinen 1852. Molemmat pisteet merkittiin kiveen kaiverretuilla risteillä. 1800-luvun lopulla toinen korvattiin näkyvämmällä keskuspultilla. Stuorrahanoaville ei kulje tietä. Lähimmäksi pistettä pääsee Salvasjärvelle kulkevaa reittiä. Salvasjärveltä on vielä kymmenen kilometrin kävely mittauspisteelle. Pisteelle pääsee myös Syväjärven kautta kulkevaa mönkijäuraa pitkin.

Aavasaksan mittauspiste tehtiin parhaalle näköalapaikalle vaaran korkeimmalle kohdalle vuonna 1845, ja se merkittiin kallioon hakatulla ristillä. Ikävä kyllä piste on jäänyt vuonna 1969 rakennetun näkötornin alle. Aavasaksalla maapallon muotoa kartoitettiin jo 1730-luvulla. Tuolloin ranskalainen Pierre Louis Moreau de Mapertuis retkikuntineen teki siellä mittauksia. Aavasaksan huipulle pääsee autolla.

Aavasaksan Struven ketjun piste on 1960-luvulla rakennetun näkötornin alla. Kuva: Siiri Tolonen/Metsähallitus

Itäisen Suomenlahden kansallispuiston Mustaviiri on pienelle kallioluodolle porattu noin tulitikkuaskin kokoinen reikä. Se on maamme eteläisin maailmanperintökohteeseen kuuluva mittauspiste. Se mitattiin vuonna 1833. Mustaviirin pisteelle pääsee satamasta tulevaa polkua pitkin.

Struven ketjun mittausten myötä Mustaviiristä ja Stuorrahanoaivista tuli Suomen geodeettisia peruspisteitä.

Maailmanperintökohteeseen kuulumattomia Struven ketjun pisteitä on kymmeniä, sillä Suomeen niitä mitattiin kaikkiaan 83. Pisteitä voi yrittää löytää vaikkapa muun muassa Ala-Penikan vaaralta Simosta, Oulun Hiukkavaarasta tai Kuhmoisten Kylmäkankaalta. Vaikkeivät ne kuulukaan maailmanperintökohteeseen, ovat myös ne Muinaismuistolailla suojeltuja.

Lisätietoja: