Sinisen polun maastonmuodoissa on erotettavissa selviä jääkauden aikaisia, sulamisvesien aiheuttamia jäätikköjokimuodostumia. Maisemaa hallitsevat valoisat harjumänniköt ja harjujen välissä kimaltelevat lammet ja järvet.

Sinisen polun virkistysmetsän vesistöt ovat kirkasvetisiä ja kasvillisuudeltaan niukkoja. Alueen keskiosaa hallitsee pitkä ja kapea Särkkäjärvi, itäosassa kulkijaa tervehtivät Väärälampi ja Hirvilammet. Polun varrella pilkahtelevat myös mm. Kapustalampi sekä Iso ja Pieni Talaslampi.

Virkistysmetsän keskiosassa sijaitseva Särkkäjärvi. Kuva: Eeva Pulkkinen

Virkistysmetsän läpi kulkee pitkä ja kapea luode-kaakko-suuntainen harjanne, Liminsärkkä, jonka rinteet ovat pääosin jyrkkiä ja harjut ovat säilyneet teräväpiirteisinä. Parhaimmillaan Liminsärkkä kohoaa noin 30 m ympäristöään korkeammalle. Alueen maasto on kuitenkin vaihtelevaa ja korkeuserot huomattavia. Korkein kohta on Särkkäjärven eteläpuolella sijaitsevan vaaran laella (n. 233 m mpy), matalimmat paikat puolestaan löytyvät Vääränlammen ja Talaspuron ympäristöstä (n. 183 m mpy).

Metsät eivät ole kirveenkoskemattomia, mutta suurempia hakkuita ei ole tehty. Metsäpalojen jälkiä on runsaasti. Erityisen paljon keloja ja palokoroja näkyy vesistöketjun puolivälissä, Kapustalammen ympäristössä. Alueen länsireunalla kuiva harjumännikkö antaa tietä kuusikkoiselle sekametsälle. Väliin mahtuu myös muutamia reheviä notkoja, joiden ympärillä kohoavat valtavat haavat.

Virkistysmetsän alueesta noin neljäsosa on soita. Niistä suurin osa on rämettä, mutta alueella on myös pieniä nevoja ja korpia. Suoalueet ovat enimmäkseen ojittamattomia.

Syksyinen suo. Kuva: Eeva Pulkkinen

Alueen eläimistöön kuuluu tyypillisiä harjuseutujen ja pienien vesistöjen lajeja. Papanakasat ja suuret tikanpajat kertovat mm. hirvien ja käpytikkojen runsaudesta. Jäkäläkankaat houkuttelevat alueelle myös metsäpeuroja.