Siikalahden luonnonsuojelualueen tunnusSiikalahden kasvillisuus
Siikalahden linnut
Sudenkorennot

Parikkalassa Suomen kaakkoisrajan tuntumassa sijaitsevalla Siikalahdella on runsas ja monilajinen pesimä- ja muuttolinnusto. Eliömaantieteellisesti Siikalahti kuuluu Laatokan-Karjalan lehtovyöhykkeeseen. Linnuntietä Parikkalasta on vain 35 km Laatokalle. Siikalahdella on pituutta yli 5 km ja rantaviivaa on yli 16 km. Vettä on syvimmilläänkin vain alle metri.

Viherukonkorento on värikäs näky heinäkuussa. Kuva: Rainer RajakallioSiikalahdella pesii kesäisin pari tuhatta lintuparia. Pesiviä lintulajeja alueella tavataan 70. Kevätmuutto huipentuu toukokuun aikana, jolloin maisemaa värittävät myös sudenkorennot. Loppukesällä kosteikolle kokoontuu sulkasatoisia ja syysmuuttoon valmistautuvia vesilintuja.

Lintuvesille on tyypillistä kasvillisuuden vyöhykkeisyys. Siikalahden kasvillisuus koostuu maalta avoveteen päin mentäessä metsistä, rantalehdoista, erilaisista rantaniityistä, saraikoista, korteikoista, ruoikosta ja avovedessä kelluslehtisistä sekä uposkasveista. Kullakin vyöhykkeellä on omat valtalajinsa. Kasvillisuuden kirjo selittää, miksi niin monet lintulajit ovat kotiutuneet Siikalahdelle.

Kuva: Anne Pyykönen

Siikalahden kasvillisuus

Rantakukka antaa lisäväriä rannoille. Kuva Tiina Niikkonen
 

Siikalahden saaret ja rantametsät ovat lehtoa tai lepikoitunutta, vanhaa laidunmaata. Keväällä sinivuokot aukovat nuppujaan äitienpäivän aikaan. Imikkä ja kevätlinnunherne ehtivät kukkia ennen kuin puut puhkeavat täyteen lehteen. Harmaalepän, koivun, tuomen, haavan ja raidan latvustojen hämärissä kasvaa rehevä pensasto muun muassa näsiää. Lehtojen siimeksessä leijuu kielon ja mesiangervon tuoksu. Siikalahden lehdoissa kasvaa myös Laatokan-Karjalan erikoisuus, lehtomaitikka.

Arkisen näköinen, harvinainen keltahierakka valtaa ensimmäisenä lajina patopenkereet. Rannasta alkaa kosteikko, jonka kasvit kohoavat melkoisiin korkeuksiin. Putkilokasveja Siikalahden kosteikolla arvioidaan olevan noin 130 lajia ja sammallajeja noin 20.

Pelkästään osmankäämikköä Siikalahdella on noin 70 hehtaaria, joten sen kasvua on jo pitänyt hillitä. Avovedellä puolestaan uposkasvit täyttävät matalan vesitilan pohjasta pintaan saakka. Uhanalaisia lajeja Siikalahdelta löytyy useita, mutta eräs arvokkaimmista on pinnan alla kasvava hentonäkinruoho.

Siikalahden linnut

Kaulushaikara - Siikalahden tunnuseläin

Kaulushaikaran poikanen. Kuva: Seppo Utriainen

Kaulushaikarat asustavat kaikkien korkeimmissa ja tiheimmissä ruoikoissa. Ruoikoissa hiippailevaa kaulushaikaraa on vaikea havaita, koska sen ruskeankellertävän kirjava höyhenpeite sulautuu täydellisesti ruoikon varjoihin. Kaulushaikara pystyy vielä parantamaan suojautumistaan venyttämällä itsensä hoikaksi ja keinumalla ruokojen tahtiin. Kaulushaikaran havaitseekin joko lennossa matkalla kala-apajille tai äänestä.

Kaulushaikara houkuttelee naaraita haaremiinsa ja ilmoittaa reviiristään kumeilla puhalluksilla, jotka voivat kuulua jopa viiden kilometrin päähän. Koiraat ovat moniavioisia, eivätkä osallistu jälkikasvun hoitamiseen. Kaulushaikaran poikaset ovat kuin pieniä peikkoja harvana pörröttävine oranssinvärisine höyhenineen.

Avoveden lintuja

Avovesien sokkeloiset reunamat ovat suojaisia pesäpaikkoja. Siikalahdella pesii noin 500 naurulokkiparia. Päivisin lokit hallitsevat kosteikkoa metelillään. Silkkiuikut, mustakurkku-uikut ja monet sorsat hakeutuvat pesimään lokkiyhdyskuntien tuntumaan, sillä ärhäkät lokit pitävät petoja ja pesärosvoja loitolla.

Naurulokki Kuva: Hannu Siitonen

Joskus lokkiparvesta erottuu kevyesti lepattelevia pikkulokkeja. Pikkulokki on lintuvesien tyyppilajeja ja on vakiintunut Siikalahden pesimälinnustoon. Kalalokkeja ja kalatiiroja pesii lahdella useita pareja.

Matalilla rantaluhdilla pesivät sorsat käyttävät allikoita ruokailualueinaan. Sulkasatoisille vesilinnuille avovesien reunat tarjoavat rauhallisia lymypaikkoja. Loppukesäksi Siikalahdelle kerääntyykin laajalta alueelta monin verroin suurempi vesilintujoukko kuin lahdella pesii tai syntyy.

Mustakurkku-uikku lukeutuu parhaiden lintuvesien lajeihin. Siikalahdella sen kanta on maan vankimpia. Myös punasotka on aito kosteikkolaji. Osa punasotkista pesii rantaniityllä, osa avoveden reunoilla. Ruohikon laitamilta kuuluu usein nokikanojen kiihkeiden reviirikahinoiden ääniä.

Kalasääski käy Siikalahdella kalastelemassa muun muassa ruutanoita. Ruutana menestyy hyvin, vaikka lahti jäätyy talvisin lähes pohjaa myöten.

Ruoikon lintuja

Siikalahden arvo lintuvetenä piilee paljolti sankoissa ruoikoissa ja osmankäämiköissä. Siikalahdella puhaltelee maan vahvin kaulushaikarakanta, liki kahdeksan koirasta. Kaulushaikara - kansanomaisesti uuhka - on kosteikkolinnuista vaateliaimpia, sillä se asettuu pesimään ainoastaan hehtaarien laajuisiin ruoikkoihin.

Kaulushaikara emo. Kuva: Seppo Utriainen

Ruskosuohaukka on Siikalahden arvokkaista lintuvesilajeista näkyvin. Tuon tuostakin se nousee ruoikosta kaartelemaan kosteikon ylle.

Rantakanoille Siikalahti on erinomainen pesimäalue. Luhtahuitti, luhtakana ja liejukana kasvattavat poikueitaan ruoikon piiloissa. Pikkuhuitti pesii Suomessa säännöllisesti vain Siikalahdella. Satunnaisia havaintoja on myös kääpiöhuitista.

Ruoikon yöllisistä äänistä vastaavat kerttuset. Siikalahdella säksättää maan tihein ruokokerttuskanta. Rytikerttuselle ja sitäkin vaateliaammalle rastaskerttuselle Siikalahden mahtavat ruoikot ovat tärkeimpiä pesimäkosteikkoja Suomessa. Keväisin lintujen lauluun sekoittuu viitasammakon pulputus.

Pensaikon ja rantaniityn lintuja

Alkukesän öinä pajukoista kuuluu pensassirkkalinnun, luhtakerttusen ja viitakerttusen konsertti. Ne ovat kosteikkojen tyypillisimpiä pensaikkolintuja.

Pajusirkku on runsain varpuslintu Siikalahden laitamilla. Punavarpunen, pikkulepinkäinen ja pensastasku ovat levittäytyneet kosteikon reunoille kuivilta avomailta. Myös pajulintu, pensaskerttu ja lehtokerttu runsastuvat, kun rantaniityt pensoittuvat.

Harvinainen kultasirkku kuului parin vuosikymmenen ajan Siikalahden arvokkaimpiin pesimälajeihin. Syytä sen katoamiseen ei varmuudella tiedetä. Keltavästäräkki on vähentynyt pensoittumisen myötä.

Haapanan, tukkasotkan ja jouhisorsan pesät keskittyvät lintuvesillä rantaniityille. Vaateliaille lintuvesien sorsille - heinätaville ja lapasorsalle - Siikalahden niityt ovat riittävän avoimina pysyessään maan parhaita pesimäympäristöjä.

Taivaanvuohi viihtyy Siikalahden umpeenkasvavilla rantaluhdilla. Laidunnus ja niitto avaavat pesimäpaikkoja myös töyhtöhyypälle, isokuoville ja lirolle.

Töyhtöhyyppä. Kuva: Hannu Siitonen

Siikalahden ympäristössä pesii vuosittain sarvipöllöjä. Suotuisina myyrävuosina Siikalahden linnustoon lyöttäytyy myös suopöllö. Koiraan voi nähdä päivisinkin saalistamassa kosteikon laitamilla.

Lehdon lintuja

Rehevässä metsässä riittää hyönteisravintoa sekä pesä- ja suojapaikkoja. Lehdoissa linnusto onkin tiheämpi ja lajistoltaan runsaampi kuin havumetsissä.

Metsiemme jokapaikanlajit, peippo ja pajulintu, viihtyvät lehdoissakin. Oksistosta kantautuu myös räkättirastaan, punakylkirastaan, kirjosiepon ja tiaisten tuttuja ääniä.

Lehdon lintulajeista arvokkaimpia ovat ne, jotka elävät vain rehevissä metsissä. Siikalahden rantametsissä pesii tiheä satakielikanta. Satakielikoiraiden polveileva kilpalaulanta helkkyy alkukesän öinä. Laulajien kärkikaartiin lukeutuvat myös mustarastas, mustapääkerttu, lehtokerttu ja kultarinta. Kuhankeittäjät viheltelevät yläoksissa riippuvien pesäkoriensa lähettyvillä.

Pikkutikka oleilee rantalehdoissa läpi vuoden. Lahopuut ovat harvinaistuvalle tikalle välttämättömiä, sillä se pystyy kaivamaan vain aivan pehmeää puuta. Siikalahdella pesii vakituisesti myös valkoselkätikka.

Lehdon tunnelmaan kuuluu erottamattomasti lehtokurpan kurahteleva lentoääni. Yhtä omintakeinen on sen pönäkkä olemus, kun se suorittaa vaappuvaa soidinlentoaan iltahämärissä.

Sudenkorentojen kaunis kirjo

Heinäkuussa voi näköpiiriin sattua harvinainen viherukonkorento. Kuva: Rainer Rajakallio

Siikalahdella on runsaasti sudenkorentoja - yli 20 lajia. Esimerkiksi kesäkuun lopulla ruskohukankorentoja riittää viljalti nuoli- ja punajalkahaukkojen ravinnoksi. Siikalahteen ovat mielistyneet myös harvinaiset viherukonkorennot sekä lampikorennot. Paras aika sudenkorentojen tarkkailuun alkaa toukokuun lopussa. Silloin lampikorennot kuoriutuvat sankoin joukoin kesäiseen lentokauteen.

Syksyisin punasyyskorentoryhmän pyrähtely on melkoinen näytelmä. Sudenkorentoja kannattaa havainnoida pysäköintialueen katselulavalta ja luontopolun pitkoksilta. Kiikarilla erottaa korentojen siipien herkät kuvioinnit ja pitkulaisen vartalon kullekin lajille ominaisen värityksen, joka voi olla mitä tahansa turkoosin hehkusta keltaisiin vauhtiraitoihin. Ensimmäisen yöpakkasen myötä häviävät loput syyssudenkorentolajit.

Metsähallituksen julkaisuja Siikalahdesta (julkaisut.metsa.fi)

Muita verkkopalveluja