Isokoskelo, Selkämeren näkyvä kalastaja

Isokoskelo valikoitui puiston tunnuseläimeksi pitkälti siitä syystä että se on helposti tunnistettava, näkyvä ja yleinen lintulaji. Sen kanta Suomessa on elinvoimainen.

Isokoskelo on Selkämerelle tuttu kalastelija. Kuva: Timo Nieminen

Isokoskelon rakenne kertoo paljon sen elintavoista. Uikkumainen vartalo, pitkähkö kaula ja pitkänomainen pää ja vahva koukuksi kaartunut nokka soveltuvat hyvin sukeltamiseen ja kalan pyydystämiseen.

Koiraalla tummanvihreä pää, naaraan pään väritys muuttuu kurkussa jyrkkärajaisesti valkoisesta hennaan. Myös hapsottava takatukka on hennan värinen. Isokoskelo on kooltaan melko iso, yleensä sen pituus on noin 70 cm, siipien kärkiväli 95 cm, paino 1–2 kg. Ääni on karheaa korinaa.

Isokoskelo pesii niin Euroopassa, Pohjois-Aasiassa kuin myös Pohjois-Amerikassa. Pohjoisimmat pesijät muuttavat vähän etelämmäksi järvien jäätyessä. Suomen koskelot muuttavat tyypillisesti Etelä-Ruotsiin ja Tanskaan, lauhoina talvina ne jäävät Lounais-Suomen saaristoon. Isokoskelo pesii koko Suomessa, sen järvissä, joissa ja merenrannoilla.

Pesimäpaikakseen isokoskelo hakee koloja: puusta, rakennuksen tai kiven alta, savupiipusta, pöntöstä jne. Naaras munii toukokuussa 8–12 kellahtavaa munaa ja hautoo niitä 32–35 vuorokautta. Poikaset kuoriutuvat lähes samanaikaisesti ja seuraavat heti emoaan lähimpään vesistöön, joka saattaa olla jopa kilometrin päässä pesästä. Isokoskelo puolustaa poikuettaan moniin muihin vesilintuihin verrattuna sangen tehokkaasti, ja se kantaa pieniä poikasia selässään, joskus useitakin samaan aikaan. Joskus naaras "varastaa" toisilta poikueita. Tällöin yhden naaraan paimennettavana voi olla parikymmentäkin poikasta.

Isokoskelo on kokosukeltaja, joka syö pikkukaloja lisäksi simpukoita ja äyriäisiä. Isokoskelot saalistavat ryhmänä siten, että esimerkiksi emo poikasineen ui viuhkamaisena muodostelmana ja siivillä vettä läiskytellen kohti lahden tai poukaman pohjukkaa, ajaen edellään pikkukalaparvea. Lähellä rantaa koskelot hyökkäävät yhteen kerääntyneen kalaparven kimppuun.

Isokoskelo saapuu keväisin yleensä ensimmäisten joukossa sulavesipaikoille. Pääjoukot tulevat huhtikuussa. Koiraat muuttavat jo kesäkuussa merelle sulkimaan. Syksyllä isokoskelot muuttavat isoina parvina, jonossa lentäen. Loka–marraskuussa täällä nähtävät juhlapukuiset koiraat ovat Vienanmereltä tulevia läpimuuttajia.