Perinnemaisemat ovat tärkeä osa saaristoa

Aavan ulapan ja kalliorantojen lisäksi aukeat rantaniityt, kedot ja hakamaat ovat tärkeä osa saaristomaisemaa. Perinnemaisemat eivät kuitenkaan säily saaristossa ilman hoitoa. Saaristomeren niittyjä, ketoja, laitumia ja nummia muokkasivat ennen laiduntavat eläimet ja talonpoikien toimet. Karjatalouden vähennyttyä saaristossa perinnemaisemien uhkana on umpeen kasvaminen, pensoittuminen ja metsittyminen.

Kuva: Laura Lehtonen

Erilaisia perinnemaisemia

Perinnemaisemat ovat perinteisesti hoidettuja niitty- ja laidunmaita. Niitä kutsutaan myös perinnebiotoopeiksi. Lehdesniitty on avointen niittylaikkujen ja lehtokasvillisuuteen kuuluvien pensas- ja puuryhmien mosaiikki. Tuoreeksi niityksi kutsutaan avoimia ja reheviä niittylaikkuja. Rantaniitty on nimensä mukaisesti rannan matalakasvuinen niitty. Keto on puolestaan kuiva niitty, jolla on usein runsas ruoholajisto. Hakamaa on laidunmaa, jossa kasvaa harvahkoa puustoa. Metsälaidun on puolestaan puustoltaan hakamaata runsaampi. Nummi on puuton, ihmisen toiminnasta syntynyt varpukangas.

Lajien runsautta niityillä ja kedoilla

Saariston niityillä elää lajeja, joiden elinehto on avoin elinympäristö. Rantaniityn kasveja ovat mm. rantakatkero, vilukko, rakkoapila, isolaukku ja ruskokaisla. Rantaniityllä pesivistä linnuista voi mainita valkoposki- ja merihanhen, lapasorsan, punajalkaviklon ja etelänsuosirrin.

Kedot häikäisevät paitsi kukkaloistollaan, myös perhosillaan ja muilla hyönteisillään. Sinilehtimittari on ketojen harvinainen asukki. Monet perhoslajit ovat riippuvaisia tiettyjen ketokasvien olemassaolosta. Esimerkiksi isoapollon toukat elävät isomaksaruoholla ja tummakirjosiiven toukat elävät hanhikeilla ja maarianverijuurella.

Niittyjen hoitoa ennen

Saaristomerellä tilapäisiä viljelylaikkuja raivattiin tarvittaessa myös kauemmas asutuksesta. Ensin raivattiin puut ja pensaat, sitten maa muokattiin kuokilla ja lopuksi kuokittu pintamaa poltettiin eli kydötettiin. Tällaisia, myös kuokkamaiksi tai kauramaiksi nimitettyjä, kytöjä saariston talonpojat ja torpparit tekivät vielä 1900-luvun alkupuolella.Muutaman nauris- tai pellavasadon jälkeen kuokkamaa jäi niitto- ja laidunmaaksi. Ajan oloon umpeutuvat kuokkamaat muuttuivat lehdesniityiksi tai niityiksi.

Umpeen kasvamista tapahtui laiduntamisen aikakaudellakin. Hakamaille, nummille ja lehdesniityille kasvoi katajaa, kanervaa, ruusuja, vesakkoa ja taimikkoa. Saaristolaiset raivasivat laidunmaita yhteisvoimin yleensä keväisin. Joskus umpeenkasvaneet niityt ja laitumet kulotettiin. Raivaus, kulotus ja laiduntaminen pitivät niityt avoimina.

Satoja sorkkapareja perinnemaiseman hoitajina

Saaristossa ei perinteisesti ole ollut pelkästään heinäntuotantoon tarkoitettuja niittyjä. Heinänkorjuun jälkeen niityille päästettiin karja laiduntamaan. Heinäntuotantoon soveltumattomat perinneympäristöt kuten nummet, kedot, hakamaat ja metsälaitumet olivat ainoastaan laidunmaita. Perinneympäristöjen ensisijainen maankäyttötapa onkin ollut laiduntaminen. Karjatilojen ja viranomaisten yhteistyö on nykypäivänä edellytys perinnemaisemien säilymiselle. Saaristomeren kansallispuiston saarilla on 1990-luvun lopulta laiduntanut pari sataa lammasta ja yli 70 nautaa. Eläinten tekemää työtä perinnemaisemien hoidossa ei voi ihmistoimin korvata.

Kesän 2016 laiduntajat Örössä. Kuva: Matti Peltonen

Nykyään perinnemaisemia hoidetaan talkootyönä

Nykyisin perinnemaisemia entistetään ja hoidetaan paljolti talkoovoimin. Tavoite on palauttaa ympäristö sen alkuperäiseen tilaan ja hoitaa sitä vuosittain niin, että lopputulos vastaa mahdollisimman hyvin entistä niittyä tai laidunta. Vanhoja työmenetelmiä elvytetään mahdollisuuksien mukaan.

Umpeenkasvaneissa perinnemaisemissa aloitetaan kertaluonteinen entistäminen lehtipensaikon ja katajien raivauksella. Harvinaiset ja arvokkaat pensaat sekä puumaiset ja pylväsmäiset katajat säästetään. Seuraavassa vaiheessa harvennetaan puustoa. Kunnostetulla niityllä tai laitumella tehdään jatkossa vuosittain kevätsiivousta, niittoa ja laiduntamista. Kaikkia perinnemaisemia laidunnetaan.

Perinnemaisemien hoitotalkoot Jungfruskärissä. Kuva: Laura Lehtonen

Talkooleireille osallistuvat vapaaehtoiset ovat tehneet mm. lehdesniittyjen kevätsiivousta. Keväällä niityiltä haravoidaan lehtiä ja kerätään risuja. Näin niittykasveja tukahduttavat lehdet ja niittoa estävät oksat saadaan pois. Kesällä on vuorossa niittotyö, joka pyritään tekemään paikallisten perinteiden mukaisesti käyttäen pientä niittokonetta ja viikatetta.

Lisätietoja kansallispuiston alueella järjestettävistä talkooleireistä löytyy sivulta Vapaaehtoiseksi Saaristomeren kansallispuistoon.