Koskikara on kottaraisen kokoinen, tanakka ja karaistunut virtaavien vesien äärellä viihtyvä lintu. Koskikara lentää hurisevin siivin pitkin vedenpintaa jokiuomaa seuraten. Sillä on erikoinen kyky hakea ravintonsa veden alla "lentäen". Tämän tästä se sukeltaa virran pohjalle, kävelee siellä pätkän vesihyönteisiä etsien ja pulpahtaa takaisin istumakivelle.

Koskikara Kuva: Heikki Räsänen

Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisosissa pesivät linnut siirtyvät ankarimman talven ajaksi jäätyneiltä kotipuroilta etelämmäksi sulien koskien turviin. Ruunaan kosket tarjoavat talviasuinpaikan useille koskikaroille. Parhaimmillaan niitä saattaa nähdä toistakymmentä saman koskireitin äärellä. Joulukuun ja huhtikuun välisenä aikana kara erottuu hyvin lumisessa jokiympäristössä ja hyvällä onnella kevättalvella voi kuulla sen visertelevän laulunsäkeen.