1556: Nousia Venäläisen kertomus Lieksanjoen kulkureitistä (Iljan reitti), joka ulottui Pieliseltä Valkealle merelle (Vienanmerelle). Talviset kauppareitit seurailivat Lieksanjokea ja Tuulijokea. Venereitti oli satoja vuosia käytössä, kunnes tieverkoston yleistyminen syrjäytti karjalaisten vanhan vesiväylän.

1600-luvulle saakka oli Suomen ja Venäjän välinen raja epämääräinen. Raja perustui sekä suomalaisten että venäläisten kylien vanhoihin muistinvaraisiin nautinta-alueiden rajoihin, joista jatkuvasti kiisteltiin. Rajojen ylityksiin syyllistyttiin usein eräretkillä ja heinänteossa. Stolbovan rauha vuonna 1617 liitti Ruunaan seudut tiiviimmin Ruotsin valtakuntaan. Rajan sijainti Ruunaan kohdalla on ollut muuttumaton vuodesta 1621.

1656 -58 käytiin Ruptuuri- eli uskonsota, joka oli vuosikausia kestäneen eri uskontokuntien välisen epäsovun kärjistymä. Vainon takia noin 30 000 ortodokseja siirtyi rajan taakse Venäjälle. Uskonsodat lisäsivät rajanaapureiden kaunaa ja epäluuloa toisiaan kohtaan.

1700-luvulla kukoisti rajaseudulla salakuljetus. Suomesta vietiin salassa Venäjälle voita, talia, viljaa ja nahkoja. Rajan takaa tuotiin pimeästi suolaa, tupakkaaja metallituotteita. Himotuin tuontitavara oli kotipolttoinen viina, jonka lempinimi oli patakukko. Joskus tehtiin rajan taakse jopa ryöstöretkiä. Tarinan mukaan ryöstöretkellä vuonna 1708 oli mukana muuan Turunen, joka ei retkeltä palattaessa voinut rajalla ampua tavan vaatimia kunnianlaukauksia. Aseen piippu kun oli täynnä kuin Turusen pyssy saalisrahoja.

Vuonna1809 Suomi liitettiin autonomisena alueena osaksi Venäjää, minkä jälkeen rajalla ei enää ollut suurta merkitystä. Kaupankäynti vilkastui entisestään, ja Venäjälle vietiin monta lastia sokeria, jauhoja, kankaita jateollisuustuotteita. Paluulastina tuotiin suolakalaa, riistalihaa, turkiksia ja aina kaupaksi menevää pirtua. Rajan yli kuljettiin melko vapaasti aina Suomen itsenäistymiseen asti, jolloin rajan valvonta tiukentui. Tosin vielä1930-luvulle asti vierailtiin vaivihkaa sukulaisissa ja yöjalassa puolin ja toisin.1800-luvun lopulla monet kareliaanit eli karjalaisen kulttuurin ihailijat (esimerkiksi Juhani Aho ja Samuli Paulaharju) tekivät tutkimusmatkoja rajantakaisille laulumaille Ruunaan koskireitin kautta.

Kalevalaista tunnelmaa Iso-Rantakulkemolla. Kuva: Minna Maukonen

Vuosina1939- 1944 talvi- ja jatkosodan aikana rajaseutujen väestö evakuoitiin sisämaahan ja Suomen armeija joutui polttamaan suuren osan kylistä. Ruunaa metsänvartijantalo säilyi poltolta, koska rakennus oli vielä keskeneräinen. Viime vuosikymmenien aikana rajakylät ovat autioituneet. Nuoret ovat muuttaneet työn perässä "maalikylille" ja Ruunaan koulu on palvellut Metsätyömieskotina vuoteen 2014 asti.