Närelenkit ja -sauna

Närelenkki Kuva: Katri Heiskanen

Vuosikymmenien ajan uittopuomin siteet olivat ohuista kuusennäreistä väännettyjä närelenkkejä eli susikkoja. Närelenkkien valmistus vaati ammattitaitoa. Lenkin raaka-aineena käytettiin närettä eli kuusta. Aluksi näre haudottiin saunan löylyssä pehmeäksi, koska silloin se voitiin vääntää kierteelle korkkiruuvimaisesti. Lopuksi työnnettiin näreen tyvikierteen sisälle lukoksi. Ennen käyttöä närelenkki vielä liotettiin ja nuijittiin pehmeäksi. Lenkin sitominen paikoilleen puomiin oli uittomiehen taidonnäyte. Uittopuomit sidottiin päistään yhteen pitkiksi puomiletkoiksi.

Ukotus

Uittoukko Kuva: Minna Oksanen

Lieksanjoella reittejä perattiin uittokuntoon ja uittoväylää kunnostettiin paalutuksilla eli uitto-ukoilla. Paaluihin sidottiin puomipuut, jotka pitivät tukit väylällä. Ukotus tehtiin yleensä talvella jään päältä noin 10 miehen junttausporukalla. Teroitettu tukki juntattiin pystyyn järven tai joen pohjaan 400 - 500 kiloisella rauta- tai betonimöhkäleellä. Juntta eli mampselli kiskottiin köysillä ylös ja pudotettiin tukin päähän. Oikean rytmin junttaukseen antoi junttalukkarin laulu, joka yleensä kertoi naisten riiauksesta. Paalutukset juntattiin kolmen tukin muodostamiksi paaluryhmiksi, jotka yläosastaan pultattiin yhteen. Tämä kolmijalkainen tukeva ukko kesti puomia vasten työntävän tukkilautan paineen.Vuoteen 1930 mennessä koko väylä oli paalutettu ja puomitettu.