Vaikka Riisitunturin kansallispuisto perustettiinkin nimenomaan erämaisen Koillismaan luonnon kansalliseksi luonnonmuistomerkiksi, on ihmistoiminta ehtinyt jättää luontoon joitakin merkkejä. Riisitunturin alue on muinoin ollut pääasiassa erämaata, jota on käyty hyödyntämässä kaukaakin.

Peuranpyytäjät. Kuva: Olli Moisio

Ihmisen esihistoriallisesta toiminnasta alueella kertovat puiston pohjoisosassa sijaitsevan Noukajärven rannalta löytyneet kvartsinkappaleet ja Nuolivaaran länsirinteen kvartsinottopaikka. 

Historiallisen ajan ansapyynnistä ovat todisteena Liittolampien välisellä kapealla kannaksella olevat kaksi pyyntikuoppaa sekä Noukavaaran laen vanha käpälälauta. 

Alueen suot, puronvarret sekä järvien ja lampien ranta-alueet ovat olleet laajamittaisen niittytalouden käytössä vielä pitkälle 1900-luvulle, ja niiltä löytyi kymmeniä niittyperinteen jäänteitä, kuten latoja, heinäsuovia, laavuja ja rajamerkkejä. Suurin osa niistä on puurakenteisina jo häviämässä.

Poronhoidosta taas on merkkinä valkopohjaisten jäkäläkankaiden muuttuminen vähäjäkäläisiksi ruskeapohjaisiksi kangasmaiksi. 

Näkyvimmät ihmistoiminnan jäljet puiston alueella syntyivät laajoista metsähakkuista Ruokamovaaran alueella 1930-luvun lopulla. Alue kylvettiin 1940-luvun alussa ja harvennettiin parikymmentä vuotta myöhemmin. Nykyinen nuori metsä sulautuu jo suhteellisen hyvin vaaramaisemaan.

Riisitunturin kansallispuisto

  • Perustettu 1982
  • Pinta-ala 77 km²

Riisitunturin kansallispuiston tunnus - hiiripöllö ja tykkykuusikko

Riisitunturin kansallispuiston tunnus on hiiripöllö ja tykkykuusikko