Luontokeskus
Vuonna 1991 valmistunut Hossan luontokeskus sijaitsee Öllöri-järven rannassa. Luontokeskuksessa on Kainuun selkosten entisestä uskosta ja uskomuksista kertova näyttely, auditorio, kahvila-ravintola ja palvelupiste. Palvelupisteessä opastetaan, hoidetaan varauksia, myydään lupia ja sieltä voi vuokrata mm. retkeily- ja kalastusvälineitä.
Harjut
Harjut muodostavat laajan kokonaisuuden. Jääkauden jälkiä on laajalla alueella. Hyvän kuvan jääkauden jäljistä saa kulkemalla luontokeskuksen lähellä sijaitsevalla Huosiharjulla, jonka kyljessä on suppia ja suppalampia. Luontokeskuksen viereinen Öllöri-järvikin on jääkauden muodostama, syvä ja kirkas.
Värikallion maalaukset
Kivikautiseen pyyntikulttuuriin liittyy Värikallion kalliomaalausryhmä, joka on noin 3 500-4 500 vuotta vanha. Värikalliolle vie kaksi polkua ja latu. Matkaa lyhintä polkua pitkin on vajaa 4 km. Auton voi jättää Lihapyörteen paikoitusalueelle. Kodassa lähellä Värikalliota voi kahvistella ja levätä. Itse kalliota pääsee hyvin lähelle puusiltaa pitkin. Myös Julman Ölkyn paikoitusalueelta on 4 km:n pituinen polku Värikalliolle.
Papinpetäjä
Keihäslammen kohdalla Hossanjärven rannassa, tien varrella on vanha kuollut mänty. Vanhimmat siihen tehdyt merkinnät ovat 1750-luvulta. Puun alla on odoteltu vesiä pitkin saapuvaa pappia ja ehkä verottajaakin. Tarinan mukaan puun alla on kastettu lapsia, kun papilla olisi ollut liian pitkä matka syrjäisiin taloihin.
Lounatkosken puromylly, kämppä, uittolaitteet ja vetotaival
Toimintakuntoinen mylly on siirretty Lavajärveltä vanhalle myllyn paikalle. Lounatkosken yläpuolella on uittopato, venevaja ja neulavarasto. Neulat olivat parruja, joilla padon virtausta säädeltiin. Lounatkosken kämppä on museoviraston varjelema vanha uittokämppä. Kosken ohi vie vetotaival. Lounatkoskelle pääsee autolla noin 200 metrin päähän ja siellä on pieni pysäköintialue.
Talasjärven niitty ja lato
Talasjärven rannassa on vanha rantaniitty ja lato. Karjan rehu kerättiin ennen ranta- ja suoniityiltä. Talasjärven niittyä niitetään yhä joskus, jotta se pysyisi avoimena. Niitylle vie merkitty polku. Maantielle matkaa on noin 5 kilometriä.
Honkavaaran poroerotteluaita
Aidan muodostavat nelikulmainen koppa, nielu ja koukut, joita Lapissa sanotaan kaarteiksi, sekä johdeaidat eli kahat. Porot ajettiin ensin nieluun ja vähän kerrallaan koppaan, jossa itse merkitys tapahtui. Jäljellä on luhistunut ruhojen säilytyslato. Aitaa käytettiin vielä 60-luvulla. Poroerottelupaikalle on merkityt polut Tolosenvirralta, Pitkältä Hoilualta ja Aittojoelta. Niissä on myös pysäköintipaikat. Lähin tie on Rytikankaalla, mutta sieltä ei ole merkittyä polkua.
Peuranpyyntikuopat
Varhaisin peuranpyyntikeino on ollut pyyntikuoppa. Kuopat ovat sijainneet peurojen reiteillä, mm. kapeilla kannaksilla ja harjuilla. Kuopat näkyvät nykyään painanteina maastossa. Selvimmin näkyvät Joukonvirralla olevat kuopat. Pyyntikuopat sijaitsevat Honkavaaran poroerottelupaikan lähellä (2 km), saman merkityn polun varressa.
Porotallit
Kokalmuksella ja Lounajalla ovat porotallit, joihin porot kesällä menevät räkkää eli sääskiä ja hellettä pakoon ja niitä on käytetty porojen kokoamiseen merkitsemistä varten. Sääsket eivät viihdy pimeässä ja viileässä rakennuksessa. Porotallit ovat matalia hirsirakennuksia, joissa on poron mentävä oviaukko. Matkaa Rytikankaan paikoitusalueelta on noin 2 km.
Pororysät
Talassalmessa ja Lounajalla on porojen kiinniottamiseen käytettyjä pororysiä. Rysiin on laitettu merkintäaikoina houkuttimeksi heinää ja lehtikerppuja. Matkaa Hossalaislampien pysäköintialueelta on Talassalmen rysälle noin 4 km, Lounajalle reitistä riippuen 2-4 km.