Yleistä
Hossan metsät ovat suurelta osin mäntyvaltaisia ja melko karuja. Vaarojen ylärinteillä tapaa kuusikoita. Soita on kohtalaisen paljon ja suuri osa niistä on pieniä. Muutama suurempikin suokokonaisuus mahtuu alueelle. Hossa on kolmen vesireitin kohtauspaikka, mistä johtuen alueella on paljon virtavesiä. Järviä ja lampia on noin 130. Vedet ovat karuja ja kirkkaita lukuun ottamatta tummia suolampia.
Jääkauden jäljet ovat Hossassa selvästi näkyvissä. Alueen läpi kulkee laaja useamman harjun harjumuodostelma, johon liittyy mm. suppia ja suppalampia.
Lajisto
Hossan retkeilyalueella lajisto on Kainuulle tyypillistä ja siinä näkyy alueen pohjoinen sijainti. Kasvilajistossa ja linnustossa on Lapin piirteitä. Suopursu kiipeää soilta karuille kankaille ja kevään ääniin kuuluu järripeipon ryystäminen. Kankailla kasvaa mustikkaa ja puolukkaa ja karujen soiden laitamilta voi loppukesästä poimia hilloja. Sienestäjällekin kasvaa Hossassa saalista, karujen metsien sieniä kuten herkkutattia ja kehnäsientä.
Talvella saa hiihdellä hyvän tovin seuranaan vain utelias käpytikka ja muutama tiainen. Avoimissa koskipaikoissa pulahtelee koskikara, joka jo varhain keväällä alkaa laulaa kevätlaulua. Puronvarressa voi tavata saukon jäljet.
Hossa on poronhoitoaluetta, joten poroja tapaa usein. Hirvikanta on hyvä. Kaikkia suurpetoja on tavattu alueella, mutta karhu on vakituisin asukas ja nukkuu lähes joka talvi talviunta jossakin päin retkeilyaluetta.
Kirjailija Ilmari Kianto oli oikeassa: täällä soivat rastas ja metso. Kuukkeli seurailee usein kulkijaa. Maisemaa komistavat suuret erämaiden ja soiden linnut: laulujoutsen ja metsähanhi. Kotkan lentoakin on saatu Hossassa katsella.