Perustamishistoria
Kotiseutuneuvos Kalle Juntusen mukaan alueen suojelu sai alkunsa
1930-luvulla, kun paikallinen metsänhoitaja Julius Viro, aktiivinen
suojeluskuntamies, halusi rauhoittaa Jääkärisaaren jääkäripirtin ympäristön. Hän
ilmeisesti ajatteli, ettei piilopirttinä tunnettu rakennus voinut sijaita
keskellä hoidettua talousmetsää. Alueen hakkuut päättyivät 1930-luvun
alkupuolella. Alueesta tehtiin vuonna 1948 työnjohtaja K.J. Mikkosen päätöksellä
rauhoitettu aarnialue.
Metsähallitus perusti sittemmin 25.2.1955 alueelle kaksi aarnialuetta.
Hyrynsalmen puoleisen alueen nimenä oli Matosuo, jonka pinta-ala oli 383
hehtaaria. Suomussalmen puolella oli Saarijärven aarnialue, jonka pinta-ala oli
705 hehtaaria. Saarijärven aarnialue kuuluu vanhojen metsien suojeluohjelmaan
sekä Natura 2000-verkostoon, eikä siitä ole vielä perustettu lakisääteistä
luonnonsuojelualuetta.
Hallan Ukon Jääkäripirtti
Saarijärven
aarnialueella sijaitsee valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokas
rakennusperintökohde, Hallan Jääkäripirtti ja siihen liittyvät savusauna sekä
saunakota. Pirtti ja sauna on suojeltu asetuksella ja saunakota on varjeltu
Metsähallituksen ja Museoviraston sopimuksella.
Hallan Ukko J. A. Heikkinen rakennutti jääkäreille piilopirtin Hyrynsalmelle
Saarijärven saareen, jota myöhemmin alettiin kutsua Jääkärisaareksi. Pirtin
rakentaminen aloitettiin kevättalvella 1914, ja se valmistui sopivaan aikaan
jääkäriliikkeen käyttöön. Hallan Ukko, Juho Heikkinen (1863-1938), oli tunnettu
maanviljelijä ja kansanedustaja, joka omisti maat. Hallan pirtti oli yksi niistä
etappi- ja piilopaikoista, joita Suomen itsenäistämistä suunnittelevat jääkärit
käyttivät pyrkiessään venäläisiltä viranomaisilta salaa sotilaskoulutukseen
Ruotsin kautta Saksaan.
Hallan pirtti on kelohirsirakenteinen, maalaamaton rakennus, joka sisältää
tuvan ja alun perin maalattiaisen sivuhuoneen, johon on myöhemmin tehty
lautalattia. Kelopuut otettiin saaresta. Kirvesmiehenä toimi Lauri Turpeinen ja
muurarina Kalle Kemppainen. Uunin kivet ovat peräisin Löytöjoen koskesta. Tuvan
katossa on luodinreikiä muistona jääkäri K.M. Walleniuksen ampumista
laukauksista, joilla 30.12.1916 juhlittiin matkaan lähtöä. Savusauna on
valmistunut vuonna 1926, ja on säilyttänyt perinteisen asunsa. Saunakota
sijaitsee savusaunan vieressä rannassa.
Jääkäripirttiä on kunnostettu vuonna 2008. Kunnostuksen yhteydessä pirtille
tehtiin Jääkäriliikkeestä ja sen Hallan pirtin osuudesta kertova näyttely.
Kaskimaita ja tervakankaita
Aarnialueen eteläosan metsiä on hyödynnetty tervanpolttoon. Alueita on
aikoinaan myös kaskettu laajalti. Monin paikoin pitkin kankaita on edelleen
nähtävissä lahoavia korkeita hiiltyneitä kantoja ja lovettuja puita.
Kaskeaminen tuotti sopivaa tervaspuuta. Vanhalle kaskiaholle syntynyt
30-vuotias pihkaa rykivä männikkö soveltui hyvin tervametsäksi. Tervanpoltosta
näillä kulmilla kertoo myös aarnialueen eteläpuolella sijaitseva Hyrynsalmen
vanhin tiedossa oleva tervamerkkipetäjä, jonka kylkeen on kaiverrettu muun
muassa vuosiluku 1820.
Tärpättitehdas
Tervanpolton viimeisiä
vaiheita Saarijärvellä oli Hallan Ukon Löytöjoen rannassa pitämä terva- ja
tärpättitehdas, joka sijaitsee hieman aarnialueen ulkopuolella. Ukon
elinkeinotoiminta oli monipuolista ja innovatiivista, sillä hänen toimestaan
syntyi myös Suomen eteläisin poropaliskunta, Halla, viime vuosisadan vaihteessa.
Tervaa ja tärpättiä Ukko ryhtyi teollisesti valmistamaan 1800-luvun lopulla
insinööri Löfhjelmin patentoiman menetelmän mukaisesti. Tärpättitehtailla oli
kuitenkin taipumuksena palaa. Tällaisen onnettomuuden jälkeen terva- ja
tärpättitehdas siirrettiin Löytöjoen rantaan 1900-luvun alussa, missä se oli
toiminnassa aina toiseen maailmansotaan saakka. Kotiseutuneuvos Kalle Juntusen
mukaan venäläiset pommittivat tehdasta talvisodan alkupäivinä luulleen
toiminnassa olleita, valaistuja uuneja taloiksi.
Puun uittoa
Kaskeamisen ja tervanpolton tyrehdyttyä Saarijärven aarnialueella hakattiin
vielä metsää. Merkkinä tukinteosta ja siihen liittyvistä toimista on Saarijärven
eteläpäästä alkavan Saarijoen varrelta löytynyt jälkiä uittopatorakennelmista.
Uittoyhtiö oli ostanut jossain vaiheessa ennen 1930-lukua puita Metsähallituksen
omistamasta metsästä. Näitä uittoyhtiön leimalla leimattuja puita on kuuleman
mukaan vielä pystyssä Matosuon eteläpuolisella alueella.
Rahtitie
Saarijärven aarnialueelta on löytynyt seitsemän arkeologista kohdetta, joista
kaksi on ajoittamattomia kuoppajäännöksiä. Toinen näistä on pyyntikuoppa.
Historiallisen ajan kohteet sisältävät kolme tervahautaa, uittopadon jäänteet
sekä vanhan kulkureitin, Hallan rahtitien. Alueella on liikuttu viimeisten
vuosisatojen kuluessa paljon ja Hallan rahtitien pohja erottuu aarnialueella
paikoitellen selvästi. Kotiseutuneuvos Juntusen mukaan rahtitie jatkui Löytöjoen
ja soiden yli Hallan taloon aarnialueen eteläpuolelle. Juntusen mukaan tie oli
osa Uhtualta Kajaaniin vieneestä keskeisimmästä rahtitiestä. Hallan talo
sijaitsi Vienasta ja Kiannalta kulkevan talvitien varrella. Hallan rahtitie
saattaa olla osa ns. Vienan reittiä, joka johti Vienan Karjalan kyliin.