Luontoon.fi etusivulle
Metsähallitus

Junior Ranger leiri 2011 

Lapin  toinen Junior Ranger-leiri järjestettiin Urho Kekkosen kansallispuistossa 2011

Junior Rangerit 2011. Kuva: Aino ValolahtiJärjestyksessä Lapin toinen Junior Ranger – leiri järjestettiin Urho Kekkosen kansallispuistossa 29.8.-1.9.2011. Kiilopään alueella järjestetylle leirille osallistui 13 rovaniemeläistä nuorta opettajineen. Leiri toteutui Metsähallituksen / Urho Kekkosen kansallispuiston ja LAO / Sodankylä-instituutin yhteistyönä. Leirin apuohjaajina ja kokkeina toimivat Sodankylä-instituutin matkailupalveluiden tuottajiksi opiskelevat opiskelijat. Metsähallituksen Koilliskairan puistoalueen työntekijät toimivat ohjaajina ja leirivastaavina. Toiminnan tavoitteena on tutustuttaa nuoria luonnonsuojelutyöhön ja kansallispuistoon siellä tehtävien töiden kautta.  Junior ranger - toiminta on osa Europarcin projektia, jota Suomessa toteuttaa Metsähallitus.

Leirin pystytystä Kiilopäällä. Kuva: Aino ValolahtiLeiri pystytettiin Kiilopäälle; puolijoukkueteltat yöpymistä varten, leirikeittiö ja kaksi kuivakäymälää. Leirillä tutustuttiin Urho Kekkosen kansallispuistoon, luontoon ja luonnonsuojeluun sekä kansallispuistoon retkeilyalueena tekemällä töitä, joita kansallispuistossa yleensä tehdään.

Leiriläiset osallistuivat myös valtakunnalliseen sopulihavaintojen keräämiseen (www.sll.fi). Kaikki leirin aikana tehdyt omat havainnot kirjattiin maastossa ylös ja myöhemmin ne tallennettiin nettiin. Näin tiedot tallentuivat Luonnontieteellisen keskusmuseon (www.luomus.fi) Hatikka -havaintotietokantaan.

Ns. jatkotoimintapäivä pidettiin marraskuussa Rovaniemellä Pilke-talossa. Silloin leiriläiset saivat kuulla Urho Kekkosen kansallispuiston ajankohtaisia maastokuulumisia ja ajankohtaisia asioita luonnosta. Päivän aikana tutkittiin myös, kuinka etelään vuoden 2011 sopulivaellus ulottuu.  Samalla katseltiin leirillä otettuja kuvia ja muisteltiin leiriaikaa.

Ohessa leiriläisten kirjoittamia muisteluksia leiristä.

Korjatut Kiilopään opasteet. Kuva: Aino ValolahtiMatka leirille
”Matkaan lähdettiin linja-autolla Lappia-talon parkkipaikalta muistaakseni klo 8:00. Matka sujui melko leppoisasti ja hiljaa, koska kukaan ei tuntenut toisten koulujen oppilaita. Kävimme kaupassa menomatkan aikana. Melkein kaikki ostivat jotain. Tunnelma autossa oli ehkä hiukan jännittynyt, koska ei tiedetty, mitä kaikkea oli edessä. Itse olin aluksi vähän ennakkoluuloinen leiriä kohtaan ja pelkäsin, että miten selviäisin siitä. Mutta hyvin kävi ja olen tyytyväinen itseeni.

Odotin leiriltä olemista ja luontoon tutustumista. Sää ei ollut mitenkään erityisen huono, mutta ei kyllä hyväkään; semmoinen pilvinen ja sumuinen. Koilliskairan luontokeskus oli hieno paikka. Siellä kerrottiin tärkeitä tietoja esimerkiksi luonnon suojelemisesta ja retkeilijöistä.”

Matkalla Rumakurulle töihin. Kuva: Saana VirtaUrho Kekkosen kansallispuisto
”Urho Kekkosen kansallispuisto on Suomen toiseksi suurin kansallispuisto. Sen pinta-ala on 2550 km². Puisto ei ollut minulle entuudestaan tuttu. Leiri pidettiin Urho Kekkosen kansallispuiston luoteisosassa. Puistossa vierailee vuosittain lähes 300 000 ihmistä. Luonto tarjoaa tunturimaisemia, tunturipuroja, kylmiä öitä ja tuulta. Kansallispuisto on tärkeä, sillä ilman sitä tätä leiriä ei oltais voitu järjestää.”

Suopunginheittoa harjoiteltiin leirillä ahkeraan. Kuva: Aino ValolahtiSaapuminen leiripaikalle
”Linja-auto onnistui kääntymään huoltotuvan pihaan, vaikka se olikin aika pieni. Huoltotuvan päädyssä oli retkikeittiö ja vähän matkan päässä…järvi vai lampi? No, se oli niin umpinainen, en ole varma. Minusta paikka vaikutti todella mukavalta. Meitä oli vastassa Ari Kukkala, Aarre Ranta, Kristiina Aikio ja Lapin ammattiopiston opiskelijoita. Ensiksi kerrattiin leirin säännöt ja ohjelma. Sitten syötiin (hyvät ruoat btw ).”

Taidetta syntyi iltanuoltiolla ja ihan oma tyyli muotoutui polttoraudalla. Kuva: Aino ValolahtiLeirikeittiö
”Leirikeittiössä toimivat apuohjaajat, jotka tekivät kaikki ruoat, leivät, eväät, kaikki kaakaot ja kahvit yms. Ruokailu tapahtui telttarakennelmassa, jossa oli myös pikkuiset hellat ja mihin ne ruoat laitettiin. Ruokapöytä oli tosi kiva, kun siinä oli Urho Kekkosen kansallispuiston kartat pöytäliinoina, joten kaikki pystyivät tarkkailemaan sitä odotellessa. Ruoka oli todella hyvää. Meni jopa joidenkin ravintolaruokien edelle! Ja se veti vertoja sille, että koulussa olis joutunut syömään jotain pakkopullaa. Ja jälkkärit oli tooooooosi hyviä ja kiva piristys aina, kun hyvä ruoan perään sai odottaa, että mikä jälkkäri sieltä taas tulee☺. Eväätkin tuli tosi tarpeeseen ja olivat tosi hyviä ja terveellisiä.”

Valmis taideteos. Kuva: Aino ValolahtiTyötehtävistä
”Ensimmäisenä päivänä kävimme siivoilemassa erään tulipaikan ympäristöä. Roskia sieltä ei löytynyt, mutta puunroskaa senkin edestä. Lähdin sitten erään opiskelijan kanssa pienelle lenkille itse kansallispuiston puolelle. Sieltä keräilimme sitten jonkin verran roskia.

Toisena päivänä lähdimme pidemmälle lenkille Luulammelle kunnostamaan reittimerkintöjä. Merkkitolpat täytyi siirtää kauemmaksi uuden leveämmän latukoneen tieltä. Käytimme kirvestä, jotta puisista reittimerkeistä saatiin teräviä. Sen jälkeen rautakankea apuna käyttäen hakkasimme tolpat kiinni maahan. Kävimme myös keskustelua, että kuka kantaa rautakankea, sillä se oli aika painava. Kävelimme monta kilometriä. Otin sen ihan kuntoilun kannalta! Menimme lyhyempää reittiä leiriin, kunnes tajusin, että kävelisimme suoraan Kiilopään yli. Katsoimme aina, että tuo on viimeinen huippu, mutta nousuja tuli aina lisää ja matka tuntui ikuisuudelta.

Taideteos puusta. Kuva: Aino ValolahtiNiilanpäällä kävimme siistimässä tuvan ja tulipaikan, jotka sijaitsivat vanhan poroaidan luona. Aitaus ei ole nykyisin porokäytössä. Kuitenkin retkeilijät käyvät tuvalla. Siivosimme pihalta puunsäleet ja muut ylimääräiset roskat. Pilkoimme myös puita valmiiksi seuraaville retkeilijöille ja siistimme tuvan sisältä. Lattiat lakaistiin ja puut pinottiin. Siivoushommissa oli mukana Metsähallituksen työntekijä, meitä nuoria, muutama opiskelija ja opettaja. Menimme autolla, koska oli hieman kiire, kun oli viimeinen päivä. Matkalla tuli vastaan vanhempi pariskunta patikoiden. Tunturin päällä sää oli sumuinen ja kostea.

Ändy Mäkcoi vieraili leirillä. Kuva: Saana VirtaSillan rakennuksessa oli mukana noin kahdeksan nuoren ryhmä, jota johti Ari Kukkala. Silta tehtiin tulevan maastopyöräilykilpailun takia, koska vanha oli huonokuntoinen. Uusi silta helpottaa myös muita luonnossa liikkujia. Ari käytti sillan teossa moottorisahaa ja me muut vasaraa.
Sopulihavaintoja tehtiin seuraamalla pusikon liikkeitä samalla, kun olimme tekemässä töitä tai vapaa-ajalla. Havaintoja tehtiin, koska sopulien liikkeet kiinnostavat joitakin ihmisiä. Niiden liikkeet laitetaan nettiin kaikkien nähtäviksi. Sopulien liikkeet eivät kiinnostaneet minua, enkä itse nähnyt yhtään sopulia.

Polttopuun sahausta ja halkomista Niilanpäällä. Kuva: Kristiina AikioSää…
… oli koko päivän sumuinen ja sateinen.
… oli hieno: päivisin tihkutti vettä ja oli sumuisaa. Viimeistä päivää edeltävänä yönä paistoi aurinko ja oli selkeää, mutta päivällä satoi vettä.
… oli ihan suht hyvä, hieman kylmä ja märkä vaan.
…satoi vettä, mutta silti oli ihan mukavaa.

Leirillä mukavinta  oli…
…tutustua uusiin ihmisiin ja oppia uusia asioita.
…kulttuurisuunnistus, eritoten suopunginheitto, sopulibongaus ja iltaohjelmat (”pyromaanien kerho”, hähähää)☺. Oli tosi kivaa. Kiitos!
… ettei tullut kertaakaan sellaista tilannetta, ettei olisi ollut jotain tehtävää. Ei siis ollut tylsää.
… oli myös ihana ilmapiiri ja muuten lämmin kamiina ja se illanvietto oli ihanaa ☺!!!
… kun sai uusia kavereita ja tunnelma oli hauska.
… oli työt ja illanvietto.
… vapaa-ajat, koska silloin sai istua nuotiolla ja sai heittää suopunkia.
… oli ulkona oleminen ja kavereiden kanssa oleminen
Parasta oli, että makkaraa oli tarpeeksi leirinuotiolla.
Mukavinta oli kaikki ja varsinki se, kun sai käydä vessassa Kiilopään retkeilykeskuksessa ja vessat oli vielä 24/7 auki.
Kaikki jutut olivat ihan mukavia, mutta kaikista paras juttu oli, että saimme käyttää sisävessaa!!!

Ikävintä oli,…
… kun  tyyny kastui ja sitten tulin kipeeksi
… huono sää
… se, että päivisin satoi vettä
… surkea sää, tihkua koko ajan. Ikävintä leirillä olikin huono ja kolea sää
… hirveän pitkät kävelymatkat ja se ulkovessa
Mitään kovin ikävää ei ollut, isommilta haavereilta säästyttiin ja sisävessakin löytyi Kiilopään retkeilykeskuksesta.
Ei mitään ikävää.

Opin leirillä…
… rangereitten eli kansallispuiston luontovalvojien työstä ja työtehtävistä
… sen, että missä vain maastossa ja seurassa pärjää hyvin, kun yrittää
… että jos merkkitolppien päät nokeaa (polttaa nuotiossa), puu ei lahoa
… että ihminen kyllä selviää luonnon helmassa pari yötä
… selviytymistaitoja ja sain tietoa eri kulttuureista ja luonnosta
… kaikenlaista; miten olla kaverina ja työskennellä porukan kanssa
… tarinaa, että sopuli kuolee sydänkohtaukseen, jos hyppää ilmaan sen  
     lähellä?!
… heittämään suopunkia
… rangerien töitä
… Urho Kekkosen kansallispuiston hoitotöistä

Nukkuminen
Nukuimme puolijoukkueteltoissa. Itse nukuin riippumatossa viimeisen yön. Nukuin melko hyvin. Nukkumista häiritsi ehkä se, että ohjaajat eivät antaneet meidän toimia kunnolla kipinämikkoina. Ihan kuin emme osaisi hoitaa hommaa! Aamuherääminen oli melko sopivaan aikaan.
 
Leirin purku
Leiristä purettiin molemmat puolijoukkueteltat sekä laavu. Puolijoukkueteltat purettiin ottamalla kamiina teltan sisältä sekä keskisalko, joka piti telttaa pystyssä. Sitten teltoista otettiin sivutolpat ja narut irti. Roskat kerättiin pois.  Leiripaikalle ei jäänyt mitään (roskatonretkeily).

(Kuvat vuoden 2011 leiristä lisätään tänne pian)

Tässä linkki leiriin 2010.

Viimeisin päivitys 13.3.2012
Metsähallitus, PL 94 (Vernissakatu 4), 01301 Vantaa, Vaihde 0205 64 100