Torronsuon synty
Torronsuo syntyi Tammelan ylängön lounaisosan pitkänomaiseen Yoldiameren
savipohjaiseen lahteen meren vetäydyttyä alueelta nopean maankohoamisen
seurauksena. Noin 8500 vuotta sitten tällä alueella oli laaja järvi, jonka
matalimmat osat, mm. Torronsuo, alkoivat kasvaa umpeen. Radiohiiliajoituksen
mukaan vanhin turve alkoi kerrostua 10 480 vuotta sitten. Tämä antaa turpeen
keskimääräiseksi kerrostumisnopeudeksi pitemmällä aikavälillä 1,1 mm vuodessa.
Nykyään rahkasammal kasvaa 1-2 cm vuodessa, josta muodostuu turvetta noin 0,5-3
mm vuodessa.
Suoheinää ja pehkua
Tammelasta tehdyt löydöt osoittavat, että asukkaita oli alueella jo
kivikaudella. Erityisesti Talpianjärven ympäristöstä on löydetty huomattava
määrä kivikautisia asuinpaikkoja.
Torronsuolta on kerätty saraheinää karjan rehuksi huomattavia määriä.
Suoheinän niitto jatkui vuosisatojen ajan - aina 1960-luvulle saakka.
Kotieläinten kuivikkeeksi, eli pehkuksi, suosta nostettiin turvetta. Kaikilla
Torronsuohon rajoittuvilla tiloilla oli oma turpeenottopaikkansa. Pehkuksi
nostettiin vain rahkaista pintaturvetta, joten kuiviketurpeen noston vaikutukset
ovat olleet pieniä ja paikallisia. Suolla on vieläkin nähtävissä vanhoja
turpeenottoalueita, turpeen kuivatusseipäitä (pehkuseipäitä) ja romahtaneita
pehkulatoja. Turvemakasiinin perustukset ovat jäljellä Kiljamossa.
Härksaaren kivilouhos
Torronsuon etelälaidan kalliopaljastumat osoittautuivat 1700-luvulla hyviksi
kvartsinlähteiksi ja sitä louhittiin useista eri kohdista lasiteollisuuden
tarpeisiin. Louhoksista tunnetuin on Härksaaren louhos. Kansallispuiston
alueella kvartsia louhittiin myös Hirvisaaresta. Kvartsia louhittiin Someron
Åvikin lasitehtaan raaka-aineeksi. Åvikin tehdas perustettiin v. 1748 ja se oli
30 vuoden ajan Suomen ainoa lasitehdas. Louhintaa harjoitettiin noin 80 vuotta
ja työt lopetettiin 1833. Myöhemmin louhittiin myös maasälpää.
1800-luvulla kuuluisa tutkimusmatkailija A. E. Nordenskiöld yhdessä isänsä
Nils Nordenskiöldin kanssa löysi Torron louhosten tutkimuksissa lukuisia
mineraaleja, joista osa on hyvin harvinaisia. Alueelta on muun muassa peräisin
monia Euroopan museoiden varhaisimpia
tantaalimineraalinäytteitä.