Tsarmikuusikko on erämaa-alueen ydin.
Tuo kuusikko on Suomen pohjoisin yhtenäinen kuusimetsä. Kuusikot elättävät
kuusikoiden lintuja. Siellä rymistelevät metsot ja
viheltelevät pyyt. Taviokuurnalle, kirjosiipikäpylinnulle, pohjantikalle ja palokärjelle
tunturin juuren kuusikot ovat kotimetsiä.
Avotunturit nousevat kuusikon ylle. Harjut ja pienet joet johdattelevat
kulkijan kuusikoiden halki tuntureiden juurelle. Tuntureille nousussa saa
nopeasti tuntuman eri kasvillisuusvyöhykkeisiin, joista korkeimmalla on puuton
paljakka. Tunturikoivuvyöhyke on heikosti kehittynyt tai puuttuu kokonaan, kuusi
muodostaa täällä metsänrajan. Tunturien huiput tarjoavat huikeat näkymät
Saariselkien, Hammastunturin ja itään Hiipinän suuntaan.
Pahakuru tarjoaa kasveille kaksi erilaista
kasvupaikkaa. Itä-länsisuuntaisen kurun pohjoisseinämälle aurinko luo suotuisan lämpimän pienilmaston,
kun taas eteläinen rinne antaa pohjoiseen, eivätkä auringon lämmittävät
säteet yllä sinne. Eteläseinämä on kasvupaikkana kylmän kostea, eikä siinä
selviydy kuin pohjoinen kasvilajisto. Korppi pesii kurun eteläseinämän
varjoisilla kielekkeillä.
Tsarmitunturin erämaa-alue on sirpale koskemattomia pohjoisia metsiä
metsätalousalueiden keskellä. Sellaisena se on arvokas suojelukohde ja muisto
aiemmista laajoista erämaametsistä.