Esihistoriallisia asuinpaikkoja ja peurakuoppia
Pöyrisjärven erämaa-alueelta on löydetty
runsaasti esihistoriallisia muinaisjäännöksiä. Osa muinaisjäännöksistä on
vanhoja kivikautisia ja varhaismetallikautisia asuinpaikkoja,
pyyntikuoppakohteita ja seitapaikkoja. Suuri osa tähän mennessä löydetyistä
muinaisjäännöksistä sijaitsee Pöyrisjärven ympärillä.
Pöyrisjärven alueen esihistoriallisten
asuinpaikkojen uskotaan olleen tilapäisiä, ja niitä on nähtävästi käytetty
pyyntipaikkoina. Tästä todisteena voidaan pitää alueelta löydettyjä kärkiä ja
kaapimia, joita on todennäköisesti käytetty pyyntivälineinä ja taljojen
muokkauksessa.
Pöyrisjärven erämaa-alueelta on kartoitettu
tähän mennessä 19 pyyntikuoppakohdetta. Pyyntikuoppia on käytetty
tunturipeurojen, eteläisemmässä Suomessa myös metsäpeurojen ja hirvien,
pyyntiin. Maahan kaivettu pystyseinäinen kuoppa oli peitetty kevyellä katteella
ja kuopan pohjalle oli mahdollisesti pystytetty teroitettuja seipäitä tai
kiviä. Kuopista on nykyään jäljellä vain pieni osa niiden alkuperäisestä
koosta.
Kalastajien, metsästäjien ja poronhoitajien erämaa
Nykyisellä Pöyrisjärven erämaa-alueella
tärkeimmät elinkeinot ovat olleet jo vuosisatoja kalastus ja metsästys.
Pöyrisjärvi on ollut jo aikoinaan tärkeä kalastajien tukikohta, koska se oli
suurena järvenä merkittävä kalajärvi. Peuranpyynnin lisäksi alueella on
pyydetty mm. majavia, kettuja ja karhuja. Peuran ja majavan pyynti loppui
1800-luvulla, kun lajit kuolivat sukupuuttoon.
Poronhoito on kehittynyt huomattavaksi
elinkeinoksi sen jälkeen, kun tunturipeuroja alettiin kesyttää. Suomeen
poronhoito on levinnyt todennäköisesti 1600-luvulla. Ennen Norjan ja Suomen
välisen rajasulkusopimuksen tekoa nykyisellä Pöyrisjärven erämaa-alueella
poroja paimensivat Kautokeinon saamelaiset. Rajasulkusopimus tehtiin vuonna
1852, minkä jälkeen alueelle muotoutui kaksi kesämerkitysaluetta, toinen
Pöyrisjärvelle ja toinen Kalkujärven-Naltijärven alueelle. Vielä nykyäänkin
Pöyrisjärven ja Kalkujärven lapinkylissä asutaan osan vuotta.