Rauhoitetut kasvit ja eläimet

Rauhoitettuja lajeja ovat eliölajit, joita laki suojelee niihin kohdistuvalta häirinnältä. Esimerkiksi kasveja voidaan suojella poimimiselta ja eläimiä pyydystämiseltä.

Eläimet jaetaan rauhoittamattomiin eläimiin, riistaeläimiin ja luonnonsuojelulailla suojeltuihin eläimiin. Rauhoittamattomia eläinlajeja ovat lähinnä jotkin hiiret ja myyrät sekä osa linnuista. Riistaeläimiä saa metsästää ja niillä on määritellyt metsästysajat. Kaikki muut nisäkkäät ja linnut ovat lailla rauhoitettuja, ja lisäksi asetuksella on rauhoitettu esimerkiksi hyönteisiä.

Kasvilajeja voidaan rauhoittaa lailla, jos katsotaan että lajin olemassaolo on uhattuna tai rauhoittaminen muusta syytä osoittautuu tarpeelliseksi. Suomessa on rauhoitettuja kasvilajeja noin 200.

Rauhoitetut lajit

Rauhoittaminen tarkoittaa sitä, että kyseisen lajin tahallinen vahingoittaminen tai häiritseminen on lain nojalla kielletty. Kielto koskee tahallista tappamista tai pyydystämistä, pesien sekä munien haltuunottoa, siirtämistä tai muuta tahallista vahingoittamista, sekä tahallista häiritsemistä erityisesti lisääntymisaikana ja tärkeillä muuton aikaisilla levähdysalueilla. Eliöiden rauhoittamisen periaatteet on määrätty Suomen luonnonsuojelulaissa. Riistalajeista määrätään metsästyslaissa. Luonnonsuojeluasetuksen liitteet sisältävät rauhoitettujen lajien luettelot. Lajiluetteloita päivitetään tarvittaessa.

Rauhoitetuilla lajeilla on ohjeelliset arvot. Jos syyllistyy rauhoitetun lajin tahalliseen tappamiseen, joutuu korvaamaan valtiolle kyseisen lajin arvon, esim. siilin ohjearvo on 101 euroa, saimaannorpan 9 755 euroa ja valkoselkätikan 4 037 euroa.

Rauhoitetun kasvin tai sen osan poimiminen, kerääminen, irti leikkaaminen, juurineen ottaminen tai hävittäminen sekä siemenien kerääminen on kielletty. Sen sijaan kasvien valokuvaaminen on sallittua, jos kuvaaminen ei vahingoita kasvia.

Käytännössä retkeilijä ei välttämättä tiedä onko kasvi rauhoitettu vai ei, ellei tunne hyvin lajistoa. Jotkin kasvit, esim. kylmäkukat, on usein merkitty maastoon rauhoituskylteillä, mutta suurinta osaa rauhoitetuista kasveista ei ole merkitty mitenkään. Rauhoitetuilla kasveilla on myös ohjearvot.

Hämeenkylmänkukka. Kuva: Tapani Mikkola

Yleisohjeena voisi pitää, että jos kasvia ei tunne, niin sitä ei pidä poimia. Jokamiehenoikeuksien nojalla rauhoittamattomien kasvien kerääminen on sallittua, mutta jos ei tunne rauhoitettuja lajeja niin on parempi jättää kasvit luontoon kasvamaan. Muistathan, että on olemassa myös aluekohtaisia kieltoja, joiden nojalla kasvien kerääminen on kielletty – esimerkkinä kansallispuistot ja suojelualueet.

Uhanalaiset lajit

Eliölaji voidaan säätää lailla uhanalaiseksi, jos katsotaan että kyseisen lajin luontainen säilyminen on vaarantunut. Uhanalaisuus ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin rauhoitettu laji, sillä kaikkia uhanalaisia lajeja ei ole rauhoitettu. Vastaavasti kaikki rauhoitetut lajit eivät puolestaan ole uhanalaisia, vaan rauhoituksella voidaan ennaltaehkäistä jonkin lajin harvinaistumista.

Suomessa eläinlajien uhanalaisuuden arviointi toteutetaan kymmenen vuoden välein. Uhanalaisuuden arviointiin, eli Suomen lajien Punaiseen kirjaan, voi tutustua verkkojulkaisuna (www.ym.fi).

Uhanalaisuudella ei ole kansalaisiin kohdistuvia oikeusvaikutuksia. Käytännössä jonkin lajin uhanalaisuudella on lähinnä viranomaisvaikutus eli ympäristöministeriön on otettava uhanalaiset lajit erityisesti huomioon luontotyyppien ja eliölajien seurannassa. Poikkeuksena edellä mainittuun on kuitenkin erityisesti suojeltavat lajit. Mikäli uhanalaisen lajin häviämisuhka on ilmeinen, voidaan laji säätää asetuksella erityisesti suojeltavaksi lajiksi. Silloin lajin säilymiselle tärkeän esiintymispaikan hävittäminen ja heikentäminen on kielletty.

Lue lisää