Vaatetukseen kannattaa kiinnittää huomiota retkelle lähdettäessä. Vaatevalintoihin vaikuttavat mm. vuodenaika, sää ja retken luonne. Kerrospukeutuminen auttaa ulkoilijaa pysymään lämpimänä ja kuivana ja siten tekemään retkestä miellyttävämmän.
Kerrospukeutumisessa alimman kerroksen ideana on siirtää kosteus pois iholta ja niin pitää ihoa vasten oleva vaate kuivana. Välikerroksen päätehtävä on pitää keho lämpimänä ja ottaa vastaan alimman kerroksen siirtämä kosteus sekä siirtää sitä edelleen ulospäin. Molemmissa kerroksissa on syytä välttää hitaasti kuivuvia materiaaleja, kuten puuvillaa, joka imee itseensä runsaasti kosteutta ja on vaikea kuivata. Päällimmäinen kerros suojaa tuulta ja kosteutta vastaan. Se voi koostua useasta asusteesta esim. hengittävistä, tuulta pitävistä asuista tai hiostavista sadeasuista tai osittain hengittävistä ja kosteutta pitävistä kalvollisista kuoriasuista. Talvella on usein syytä tauoilla laittaa lämmintä vaatetta, esim. untuvatakki, päällimmäisen kerroksen päälle, jotta keho pysyy lämpimänä.
Aluskerros
Nykyisin alusasut ovat usein keinokuituisia tai villasta valmistettuja. Keinokuidut eivät ime kosteutta, vaan siirtävät sitä iholta seuraavaan vaatekerrokseen. Keinokuitujen huonoina puolina ovat tulenarkuus ja hienhajun pinttyminen vaatteeseen. Villa-asu tuntuu kosteanakin lämpöiseltä ihoa vasten ja villasta saa pesemällä hajut pois helpommin. Villan huonoja puolia ovat, että se kuluu helpommin ja siirtää kosteutta eteenpäin huonommin kuin keinokuidut.
Välikerros
Välikerrokseen hyviä vaihtoehtoja on mm. ohuet fleecet, villapaidat tai keinokuiduista valmistetut asut. Fleece-vaatteiden huokoinen rakenne eristää, mutta ei sido ikävästi kosteutta, kuten puuvilla. Taukojen aikana voi väliasuksi vielä lisätä ohuen untuvaliivin tai paksun villapaidan. Taukoasu päällä hikoilemista kannattaa välttää.
Kuorikerros
Uloin eli kuorikerros suojaa liikkujaa tuulelta, kosteudelta ja kylmyydeltä. Kuorikerroksen tehtävä on myös siirtää ihon pinnalta haihtunut kosteus kuoren ulkopuolelle. Vaatetuksen on oltava niin väljä, että sen alle mahtuvat niin alus- kuin väliasutkin. Kuorikerroksen valintaan vaikuttavat mm. sää, harrastusmuoto ja suorituksen rasitus. Mitä rankempi fyysinen suoritus on, sen tärkeämpää on vaatteen hengittävyys. Jos on odotettavissa poutasäätä riittää tuulipuku, retkeilyasu tai anorakki. Jos pintamateriaalit on pintakyllästettyjä, niillä tarkenee myös pienessä sateessa. Tällainen vaate on esimerkiksi öljykangastakki. Kesällä tarkenee vähemmissä vaatteissa, mutta tuulta pitäviä vaateita saattaa tarvita aukeilla paikoilla, kuten vesillä ja tuntureilla.
Sadetta vastaan voi suojautua mm. sadeviitalla. Se on keveä ja se suojaa myös rinkkaa tai reppua. Sadeviitta ei sen sijaan anna riittävästi suojaa pitkäkestoisessa sateessa ja yleensä ainakin alaraajat kastuvat ellei käytä sadelahkeita. Lisäksi kovassa tuulessa on sadeviittaa hankala käyttää.
Perinteinen sadeasu, takki ja housut, suojaa hyvin sateelta, muttei hengitä, minkä takia asun sisäpinta kastuu helposti hiestä. Sadeasu sopii ehkä parhaiten paikallaan oloon, kuten veneeseen.
Muovisten sadevaatteiden sijasta nykyään käytetään usein erilaisilla kalvoilla varustettuja kuoriasuja, jotka pitävät vettä ja hengittävät jossain määrin. Kuoriasujen materiaaleja ja valmistajia on useita. Kuoriasujen hyvä puoli on se, ettei erillistä sadevaatetta tarvita. Huonoina puolina on usein materiaalin korkea hinta, lyhyt kestoikä ja puutteellinen hengittävyys.
Kuoriasutakki kannattaa ostaa käyttötarkoituksen mukaisesti ja kiinnittää huomiota erityisesti taskujen sijoitteluun (esim. voiko takin kanssa käyttää lantiovyötä?), hupun toimivuuteen sekä tuuletusaukkojen sijoitteluun. Myös kainalovetoketjut menevät helposti tukkoon rinkkaa kantaessa. Rinnuksessa olevat tuuletusaukot ovat tässä mielessä paremmat.
Kuoriasuhousuissa on hyvä olla vahvikkeet polvissa ja lahkeiden alaosien sisäsivuilla. Housut, joissa on koko sivun mittaiset vetoketjut, mahdollistavat yleensä myös vessassa käynnin "housut jalassa", eli avaamalla vetoketjuja ylhäältä käsin sen verran, että takaosasta muodostuu luukku, mikä on varsinkin viileämmässä säässä luksusta. Housujen sivuilla olevat vetoketjut toimivat samalla myös tuuletusaukkoina ja housut voi pukea päälle kengät jalassa.
Kylmillä säillä kannattaa pakata mukaan myös kovan pakkasen kestävä kerros tauko- ja leiriasuksi. Untuva/toppatakki ja -housut tai hyvä pilkkihaalari on hyvä paukkupakkasilla.
Sukat, käsineet ja päähineet
Rakkojen välttämiseksi sukkien valintaan kannattaa kiinnittää yhtä paljon huomiota kuin itse kenkien valintaan. Puuvillaiset sukat menettävät pehmeytensä varsin nopeasti käytössä ja ovat märkinä kylmät. Suositeltavia sukkamateriaaleja ovat villasekoitteet ja jotkin keinokuidut. Sukkia laitetaan yleensä kahdet päällekkäin siten, että alimpana ovat kosteutta siirtävät alussukat ja päällä kosteutta sitovat päällyssukat. Varasukkia kannattaa olla mukana vähintään yksi pari.
Erityiset vaelluskäyttöön suunnitellut sukat ovat yleensä saumattomia, kosteutta pois iholta siirtäviä sekä erikoisvahvistettuja kantapäistä ja päkiän alta. Siksi ne ovat yleensä melko kalliita.
Erityisesti syksyllä ja talvella käsineiden lämpimyyteen ja toimivuuteen kannattaa kiinnittää runsaasti huomiota. Tuulenpitävyys ja käsineen lämpöisyys kosteana ovat tärkeitä ominaisuuksia. Käsineiden pitää peittää myös ranteet. Pakkaskeleillä kannattaa pitää mukana erillisiä paksuja leiritumppuja.
Suuri osa ihmisen lämmöstä haihtuu pään kautta. Jonkinlainen päähine kannattaa olla mukana kaikilla vaelluksilla. Hyvä päähine on ainakin tuulenpitävä ja peittää myös korvat. Kovilla pakkasilla ja viimassa voi päähineen lisäksi käyttää kommandohuppua. Myös anorakin hupun karvareunus antaa kasvoille hyvän suojan.
Monissa päähineissä on nykyisin jonkinlainen hengittävä ja vedenpitävä kalvo. Talvella ja kovasti hikoilevilla kalvojen hengittävyys ei kuitenkaan ole riittävä, jolloin varapipo kannattaa ottaa mukaan.
Kesällä päähineen avulla voi suojautua paahtavalta auringonpaisteelta sekä hyttysiltä, hirvikärpäsiltä ja muilta itikoilta.
Jalkineet
Hyvä vaellusjalkine on tukeva, kiertojäykkä ja säänmukainen. Varteenotettavia vaihtoehtoja ovat tukevapohjaiset saappaat, vaelluskengät tai kevyemmät maastojuoksu- tai suunnistuskengät. Kenkien on oltava oikean kokoiset, ja niitä kannattaa käyttää lyhyemmillä retkillä ennen vaellukselle lähtemistä.
Tukevapohjainen vaelluskumisaapas on kengistä vedenpitävin, mutta jalan hikoilu pitää huolen varasukkien tarpeellisuudesta. Saappailla on myös mahdollista kahlata matalista joista yli. Talvella huopavuorisaappaat sopivat eräretkeilyyn.
Vaelluskengät ovat selvästi mukavimmat ja tukevimmat jalassa. Kenkien vedenpitävät kalvot eivät kuitenkaan kestä kulutusta kovinkaan monta vuotta. Myös saumat ovat kovassa kulutuksessa alttiita hajoamaan. Hyvä vaelluskenkä onkin vähäsaumainen nahkakenkä, jonka saa kalvon puhjettuakin vielä vedenpitäväksi nahankäsittelyaineella.
Retkikengät ovat vaelluskenkiä kevyemmät ja soveltuvat helppoihin maastoihin ja päiväretkeilyyn.
Säärystimet suojaavat kenkiä ja housunlahkeita kulumiselta ja kastumiselta.
Jalkinesuoja tarvitaan ylityksiä varten.
Ne joita jalan kastuminen ei haittaa, voivat valita kevyimmästä päästä olevat suunnistus- tai maastojuoksukengät jalkineikseen. Joissakin malleissa on vedenpitävä kalvo. Kenkien vedenpitävyyttä voi vielä lisätä käyttämällä osittain kengän päälle ulottuvia säärystimiä. Kevyet lenkkikengät tai sandaalit voi ottaa mukaan leirijalkineiksi ja vesistöjen ylityksiin.
Varavaatetus
Vaelluksella on hyvä varautua siihen, että kaikki päällä olevat vaatteet kastuvat. Ohut fleece-väliasu ja tuulipuku on hyväksi ja kevyeksi havaittu vara-asu. Isommalla porukalla liikuttaessa vaihtovaatteet voivat olla osin yhteisiäkin, tällöin saadaan kantamuksia kevyemmiksi.
Alusasuja ja sukkia kannattaa vaelluksella vaihtaa muutaman päivän välein. Vaatteita voi pestä kesken vaelluksen ottamalla mukaan pieneen muovipussiin annoksen pesujauhetta. Hyvät vaellusvaatteet kuivavat muutamassa tunnissa autiotuvan lämmössä.