Reittien vaativuusluokittelu

Reittiluokituksen ja reittikuvauksen tarkoituksena on antaa luonnossa liikkujalle oleelliset tiedot reitistä. Luokituksen avulla matkailija tai retkeilijä voi vertailla eri reittejä ja valita itselleen sopivimman. Kun reitistä on kattavat perustiedot, on helpompi myös varustautua oikein ja kulkeminen on turvallisempaa.

Osa Metsähallituksen ylläpitämistä reiteistä on luokiteltu. Tavoitteena on laajentaa luokittelu kattamaan yhä useampia reittejä.

Metsähallitus käyttää reittien luokittelussa Suomen Ladun Suomen ulkoilureittien luokitusjärjestelmää, jossa reitin vaativuustaso kuvaa reitin kulkemisen ja seuraamisen helppoutta sulan maan aikaan. Luokituksen tekevät Suomen Ladun tai Metsähallituksen kouluttamat ja hyväksymät reittiluokittelijat. Muita Suomessa käytettyjä reittien luokituksia on mm. Nordic Fitness Sports ParkTM -luokitus.

Suomen ulkoilureittien luokitusjärjestelmä

Reitit luokitellaan reittiosuuksina tai reittikokonaisuuksina. Kullekin reittiosuudelle tai -kokonaisuudelle määritellään yksi luokka. Reittiverkostoissa voidaan tarvittaessa luokitella myös risteysten välisiä osuuksia. Luokitus on voimassa sulan maan aikana, joten reittien talvikäyttöön sitä ei voi soveltaa.

Reitit jaetaan kolmeen luokkaan

Reitin vaativuus jaetaan kolmeen eri luokkaan: helppo, keskivaativa ja vaativa. Vaativuuteen vaikuttavat reitin korkeuserot, maastopohja ja opasteet. Helpoilla ja keskivaativilla reiteillä on niin selkeä viitoitus ja reitin maastomerkintä, että eksymisen vaaraa ei normaaleissa olosuhteissa juuri ole. Keskimääräinen etenemisnopeus on arvioitu kaikissa luokissa hyväkuntoisen retkeilijän kulkemana ilman kantamusta. Reitin luokan määrittää sen haastavin osuus.

Kuva: Olli Vainio

Reitin luokituksesta voi retken suunnitteluvaiheessa päätellä reitin sopivuutta omaan tai koko porukan käyttöön. Tämä pätee niin kuntoon, suunnistustaitoihin ja varustukseen kuin kuljettavan ajan arviointiin. Reitin pituus, maastopohja ja korkeuserot vaikuttavat merkittävästi mm. kulkuaikaan, energian tarpeeseen sekä varusteiden määrään ja tyyppiin, kuten kenkien valintaan. Toki kannattaa aina muistaa sään ja vuodenajan vaikutus em. asioihin.

Esimerkiksi jokin kahden kilometrin mittainen reitti saattaa kierrellä hyvin merkittynä ja sorastettuna tasamaalla. Niin ollen reitin voi kulkea reippaasti ympäri parissa kymmenessä minuutissa vaikkapa lenkkitossuissa tai hieman enemmän aikaa käyttäen lasten kanssa. Toisen samanmittaisen reittiosuuden kulkeminen saattaa puolestaan vaatia mäkisyytensä puolesta rautaista kuntoa ja merkintöjensä puolesta erinomaista suunnistustaitoa. Tällöin aikaa voi kulua yli tunti. Reitti saattaa kulkea jopa yli puron liukkaiden kivikoiden. Vaativuusluokittelun avulla on helpompi löytää juuri se toivottu vaihtoehto.

Vaativuusluokan merkintä maastossa

Reitin vaativuusluokka osoitetaan maastossa luokituskilvillä. Luokituskilvet on kiinnitetty viittoihin tai reittitolppiin. Helpon reitin tunnuksena on sininen ympyrä, keskivaativan punainen neliö ja vaativan musta kolmio.

Reitin merkintä

Korkeus-
erot

Maastopohja

Viitoitus ja maasto-merkinnät

Keski-määräinen etenemis-nopeus ilman kantamusta

Helppo reitti

Helpon reitin symboli

Korkeuseroja vähän

Pohjaltaan tasainen ja pinta on tarvittaessa pohjustettu tai varustettu pitkospuin

Selkeästi viitoitettu ja merkitty maastoon

n. 12-15 min/km

Keskivaativa reitti

Keskivaativan reitin symboli

Korkeuseroja jonkin verran

Sallitaan jonkin verran vaikea-
kulkuisia paikkoja

Selkeästi viitoitettu ja merkitty maastoon

n. 16-20 min/km

Vaativa reitti

Vaativan reitin symboli

Reitillä on jyrkkiä tai vaikea-
kulkuisia osia

Reitillä voi olla kahluuta vaativa osuus

Maastossa on havaittava polku tai ura ja reitillä voi olla vähäistä viitoitusta, joten tarvitaan hyvää suunnistus-
taitoa

yli 21 min/km

 

Esteettömät reitit

Pyörätuolilla liikuttavaksi soveltuvilla reiteillä on käytössä kaksi vaativuusluokkaa, helppo ja vaativa.

Helpon pyörätuolireitin symboli

Helppo pyörätuolireitti

Helpoksi pyörätuolireitiksi luokitellulla reitillä on mahdollista liikkua pyörätuolilla omatoimisesti kelaten. Helpon reitin tunnus on kansainvälinen pyörätuolisymboli.

Reitin on täytettävä seuraavat vaatimukset:

  • Reitin kaltevuudet eivät ylitä normaaleja pyörätuolin käyttäjän ulkokulkuväylän kaltevuuksia.
  • Reitin pituuskaltevuus saa olla enintään 5 % ja sivuttaiskaltevuus enintään 2 %.
  • Reitti on kovapintainen, eikä sillä ole esteitä eikä kuoppia.
  • Reitin leveys on vähintään kaksi metriä.

Kuva: Olli Vainio

Vaativan pyörätuolireitin symboliVaativa pyörätuolireitti

Vaativaksi luokitellulla pyörätuolireitillä liikkuva tarvitsee avustajan tai sähköpyörätuolin. Reitin tunnuksena on vinolla pohjalla oleva pyörätuolisymboli.

Reitin on täytettävä seuraavat vaatimukset:

  • Reitillä voi olla vaikeakulkuisia osia tai suurempia kaltevuuksia kuin helpolla pyörätuolireitillä.
  • Sivuttaiskaltevuus saa olla enintään 2 %.
  • Tasaisella osuudella voi olla pienehköjä kuoppia tai pehmeähköjä osia.
  • Jonossa kuljettava polku on vähintään 1,5 metrin levyinen. Polku voi olla hieman kapeampikin, jos ohituspaikkoja on riittävästi. Rinnakkain kuljettavan polun leveys on 2-4 metriä.

Kuva: Olli Vainio