Retken suunnittelu lasten kanssa retkeiltäessä

Retki kannattaa suunnitella huolella. Pienimmät lapset kulkevat tarkoitukseen suunnitellussa kantorinkassa tai maaston salliessa lastenvaunussa tai -rattaissa. Kun lapsi osaa itse liikkua, on tärkeää antaa hänen tutustua ympäristöön myös itse liikkumalla: konttaamalla ja kävelemällä. Isommat lapset kävelevät, hiihtävät ja melovat itsenäisesti ja jaksavat jopa kantaa reppua tai rinkkaa mukanaan. Aluksi he ehkä kantavat vain osan varusteistaan.

Kuva: Juha Hietala

Kuljettavan matkan pituus

Päivämatkat määräytyvät maaston vaativuuden ja lasten jaksamisen mukaan. Alle kouluikäiselle noin seitsemän kilometrin päivämatka on riittävä. Intoa ja voimia saattaa toki löytyä pidemmällekin retkelle. Kymmenvuotias jaksaa todennäköisesti taivaltaa jo kymmenen kilometrin lenkin, ja sitä vanhemmat lapset saattavat jättää aikuiset jo peränpitäjäksi. Tällaiset arviot ovat aina toki vain suuntaa antavia, sillä yksilölliset erot ovat suuria. Lapsen läheiset osaavat parhaiten arvioida lapsen jaksamista. Periaatteena voidaan pitää, että liian kova etenemisvauhti uuvuttaa niin pienet kuin isotkin kulkijat jo lyhyen matkan jälkeen. Verkkaisella vauhdilla jaksaa pidemmälle. Lapset jaksavat paremmin, kun kulkemisessa säilyy kiireettömyyden tuntu.

Varaa riittävästi aikaa

Lasten kanssa patikoidessa kannattaa varata aikaa ja avointa mieltä. Lapset luovat suhteen ympäristöön konkreettisen tekemisen kautta. Reitti ei aina kulje suoraviivaisesti, vaan juuri polun vierestä löytyy usein ne mielenkiintoisimmat asiat, joita tutkitaan ja ihmetellään nenä kiinni mättäässä. Muita lapsia kiinnostavia asioita voivat olla mm. luolat tai paikat, joihin pääsy vaatii pientä kapuamista. Myös pitkospuut, riippusillat ja venelossit voivat olla jännittäviä paikkoja, tai yöpyminen kangas- tai hirsilaavussa olla ikimuistoista. Ehkäpä iltaretki pimeään metsään turvallisessa seurassa tasku- tai otsalampun kanssa on lapselle erittäin jännittävä, positiivinen kokemus.

Lapset haluavat aikaa leikkiä ja tutkia sekä olla mukana retkeilyyn liittyvissä touhuissa, kuten teltan pystytyksessä, ruuanvalmistuksessa, veden hakemisessa jne. Lapsella voi myös olla jokin oma vastuualue, josta hän huolehtii. Aikuisten on tärkeä antaa mahdollisuus ja aikaa tälle sekä laatia joustavat aikataulut.

Retkikohteen valinta

Kuva: Maija MikkolaRetkikohteen valintaan vaikuttavat lasten ikä ja erityisesti voimavarat kävellä itse sekä aikuisten aikaisemmat kokemukset ja mahdollisuus kantaa lasten varusteita. Aluksi ei kannata lähteä merta edemmäs kalaan, vaan tutustua lähiympäristön tarjoamiin mahdollisuuksiin. Teltan voi aluksi pystyttää vaikka kotitalon pihaan. Lähiluonnossa totutellaan retkeilyn ja luonnonharrastuksen aakkosiin. Mukaan voi ottaa retkikeittimen ja vaikkapa makuupussin ja -alustan lapsen päiväunia varten ja näin saadaan kokemuksia pidempiä retkiä varten.

Pitkähköjä, lähiympäristöä kauemmas suuntautuvia retkiä ajatellen Suomi on hyviä kohteita pullollaan. Lasten kanssa retkeilyä helpottaa, kun suuntaa kulkunsa merkityille ulkoilureiteille ja kansallispuistoihin. Tällöin reitti on selkeä ja matkan varrelta löytyy sopivin välimatkoin tulenteko- sekä leiriytymispaikkoja. Yhtenä vaihtoehtona eräretkeilylle on perusleirin perustaminen, josta käsin tehdään päiväretkiä.

Lapsella ja aikuisella voi olla jokin yhteinen luontoon liittyvä salaisuus, kuten oma salainen paikka, jossa syödään eväitä tai pystytetään teltta. Se voi myös olla jokin erityinen "oma" luontokohde, jota mennään tutkimaan tai tarkkailemaan.

Retkeily onnistuu myös talvella. Tosin talvisille yöretkille kannattaa lähteä vasta kouluikäisen kanssa ja autiotupien tuntumaan. Lue lisää vinkkejä lasten kanssa retkeilystä eri vuodenaikoina.