Luonnonmerkit apuna suunnan määrityksessä

Retkelle tulee aina varustautua kartalla ja kompassilla. Jos jostakin syystä kompassia ei kuitenkaan voi käyttää, on hyvä osata hyödyntää luonnonmerkkejä apuna ilmansuuntien määrityksessä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että yksi luonnonmerkki ei riitä vahvistamaan suuntaa, vaan merkkejä tarvitaan useampia.

Auringon avulla

  • Suunnan määrittäminen kellon ja auringon avulla. Piirros: Kirsti PusaIlmansuunnat voidaan arvioida karkeasti, kun tiedetään, missä ilmansuunnassa aurinko on eri kellonaikoina. Talvella aurinko on idässä klo 6 (kesällä klo 7), etelässä klo 12 (kesällä klo 13) ja lännessä klo 18 (kesällä klo 19).
  • Kelloa voi käyttää myös pohjoissuunnan määrittämiseen. Kellonaika jaetaan kahdella ja saatu aika suunnataan kohti aurinkoa, jolloin kellotaulun yläreuna (klo 12) osoittaa kohti pohjoista. Eli jos kello on illalla kahdeksan, niin jaetaan 20 kahdella. Saatu tulos, 10 tähdätään kohti aurinkoa, jolloin 12 osoittaa pohjoista kohti. Kesällä on vähentää tunti kellonajasta, jotta se vastaisi normaaliaikaa eli talviaikaa.

Luonnonmerkkien avulla

  • Muurahaiskekojen loivin sivu osoittaa etelään ja keot ovat kivien eteläpuolella.
  • Yksinäisessä puussa on etelän puolella eniten oksia ja ne ovat myös muita oksia kookkaampia ja tuuheampia.
  • Koivussa valkea tuohi ulottuu alimmaksi etelän puolella.
  • Jäkälät kasvavat kuusen ja kiven eteläpuolella.
  • Keväällä on etelän puolella pälviä lumessa.
  • Kivet ja puut sammaloituvat enemmän ja korkeammalta pohjoisen puolella.
  • Pohjoisen voi löytää myös tähtikuvioiden avulla. Kuvittele viiva, joka kulkee suoraan Otavan kahden viimeisen tähden kautta. Noin viiden tähden välin pituisen matkan päässä on Pohjantähti, joka on aina pohjoisessa.