Kaakkuri hautoo kelluvassa pesässään. Kuva: Lassi Kujala Touko-kesäkuussa kaakkuri hautoo turvelautan päällä kelluvassa pesässä. Repovedellä pesintää on edistetty rakentamalla kaakkurille sopivia lauttoja pesimäalustoiksi. Arka kaakkuri viihtyy "pesäsaaressaan", koska on siellä pesärosvoilta turvassa. Kuoriuduttuaan pienet poikaset harjoittelevat uimataitojaan lumpeiden keskellä.

Kaakkuri voi olla yli minuutin sukelluksissa. Se kalastelee sukellellen isompien järvien kirkkaissa vesissä. Ravinnokseen se nappaa pienikokoisia kaloja, kuten särkiä ja ahvenia. Järvien yli lennellessään se kaakattaa kovaäänisesti.

Kaakkuri kuuluu kuikkalintuihin ja myös sen lähisukulainen kuikka pesii Repovedellä. Kaakkuri on kuikkaa pienempi, noin 53 - 69 cm:ä pitkä ja sen siipien väli on 106 - 116 cm:ä. Kaakkurin tuntomerkkejä ovat tummanruskea selkä, harmaa pää sekä kurkussa oleva ruosteenpunainen laikku, joka kauempaa saattaa näyttää mustalta. Talviasuiset kaakkurit ja poikaset ovat väritykseltään paljon vaaleampia.

Lennossa kaakkurin pää ojentuu pitkälle, kaulan roikkuessa hieman alaspäin. Lento ei ole kovin ryhdikkään näköistä. Loka-joulukuussa kaakkurit muuttavat etelään pieninä parvina. Keväällä Suomeen palaa 1000 paria.

Viime aikoina kaakkurin kannat ovat taantuneet niin Suomessa kuin Euroopassa. Repovedellä näitä kauniita lintuja pesii yli kymmenen paria. Suomessa kaakkurit ovat kärsineet lampien vedenpintaa alentavasta ojituksesta, jolloin metsälammet ovat muuttuneet niille liian jyrkkärantaisiksi. Retkeilijän on syytä muistaa, että kaakkuri erämaalintuna kärsii ihmisen aiheuttama häiriöstä. Repoveden kaakkureille tulee suoda oma rauhansa ja tarkkailla niitä vain välimatkan päästä.