Meressä pieni saari, jossa matalaa puustoa ja pensaikkoa. Taustalla tummia pilviä.

Saaristolaiselinkeinoja

Rahjan saaret ovat olleet perinteisten saaristoelinkeinojen, kuten hylkeenpyynnin, kalastuksen ja niittykulttuurin sijoina hyvin pitkän ajan.

Hylkeenpyynti

Hylkeenpyynti oli tärkeä elinkeino rannikon asukkaille kivikaudelta 1800-luvun lopulle asti. Hylkeistä saatiin lihaa ja turkiksia. Lisäksi traani eli hylkeen rasva oli arvokasta kauppatavaraa. Pyynnissä saatettiin merellä viipyä viikkokausia. Hylkeenpyytäjät liikkuivat erityisillä eräveneillä, jotka toimivat pyyntimatkoilla suojana ja asuntona.

Vuosisadan alussa hylkeenpyynnissä käytettiin aseiden lisäksi myös verkkoja. Tuolloin hylkeistä maksettiin jopa tapporahaa. Sittemmin metsästyksen ja ympäristömyrkkyjen takia norpan ja hallin kannat laskivat hyvin alas, ja nykyisin norppa on rauhoitettu ja hallin pyynnille on asetettu kiintiöt.

Kalastus

Rahjassa, kuten koko Itämerellä, on perinteisesti tärkein saaliskala ollut silakka. Syksyisin silakkaa lähdettiin pyytämään ulkosaariston matalikoilta eli pauhoilta. Rahjan saariston lisäksi kylän kalastajat tekivät pyyntimatkoja 15 km:n päässä ulkomerellä sijaitsevalle Maakallan saarelle. Silakan pyyntiaikaan miehet asuivat jopa kuukausia kareille rakennetuissa kalamajoissa. Mantereella ei käyty pitkiin aikoihin, joten saalis säilöttiin suolaamalla. 1900-luvun alussa pitkät pyyntimatkat loppuivat, kun silakkaa alettiin pyytää rysillä rannikolta käsin.