Pyhä-Luoston kansallispuiston tuntureilla on hienot ja koristeelliset suohelmat. Puiston suot ovat pääosin laajoja aapoja, joissa keskusta on läpipääsemättömän märkää (jollet saatu kulkemaan oikealla jänteellä) ja reunoja rajaavat puustoiset korvet ja rämeet. Luoston länsipuolella avautuvat puiston laajimmat aapasuot, mm. kaunis Joutsenenpesäaapa.

Mustalammen maisemaa. Kuva: Elisa Pääkkö

Kansallispuiston laajoilla aapasoilla on useita suotyyppejä karuista rahkasammalmattoisista rämeistä hillakorpiin ja vesipintaisista nevoista rehevimpiin lajirikkaisiin lettosoihin, joilla mm. keltaiset lettorikot kesäisin kukoistavat. Lettoja on Siurunaavalla sekä Pyhätunturin lounaisperukan soilla, onhan alueella kartallekin merkitty Peräletto.  Aapasoilla on myös lähteitä, puroja, jokia ja lampia. Kosteat elinympäristöt suosivat hyttysiä, jotka tarjoavat taas ehtymätöntä evästä lukuisille linnuille.

Lettorikkoja. Kuva: Elisa Pääkkö

Tuntureiden rinteillä on myös rinnesoita. Pyhätunturin Peurakeron pohjoispuolen rinteen laajoilta lähdealueita virtaava pohjavesi aiheuttaa soiden muodostumisen rinteeseen. Rinnesuot yhtyvät tasamaalla Tunturiaapaan.

Helpoimmin suoluontoon pääsee pitkospuita pitkin Pyhätunturin Tunturiaavan luontopolulla. Luostollakin vaellusluontopolku vie myös tunturin takaisille soille. Ja etenkin hilla-aikaan kannattaa tietenkin uskaltautua pitkospuiden ulkopuolellekin makean marjan perässä.