Hirvet ja karhut pysyvät poissa

Neljällä jalalla kulkijoita onkansallispuistossa selvä määrävähemmistö. Silloin tällöin soiden reunuksilleerehtyy hirvi toteamaan, että syötävää ei ole. Hirvelle maistuvat tuoreetlehtipuiden latvaoksat eivät todellakaan ole havupuiden kyllästämän ikimetsänantimia. Samasta syystä metsän kuningas karhu välttelee puistoa. Hirvienjäljillä kiertelevä otso huomaa nopeasti, että saaliin jäljet johdonmukaisestikaartavat puiston rajoilta nuorempiin ja maukkaampiin metsiin.

Pieniä vipeltäjiä runsaasti

Kesäisiä vipeltäjiä pitkospuilla ovat kaikilletutut sisiliskot. Kuusikon varjossa polulla voi astella tummanpuhuva rupikonnaja joskus vastaan tulee jalatonkin kulkija, kyy.

Lähes huomaamattomia, mutta ei vähäisimpiä,ovat sammalkerroksen asukkaat. Metsämyyrä ja vesimyyrä ovat merkittävä osaluonnon kiertokulkua ja ravintoketjua. Kaunein sammalikon asukas on metsäsopuli,joka nykeröhäntineen ja ruskeine selkälaikkuineen selvästi erottuu edukseenhiiristä ja myyristä.

Talvisia lumijälkiä

Talvinen hanki paljastaa muidenkin nelijalkaistenolemassaolon. Oravan hyppelyjäljet leikkaavat reitin poikki tuon tuostakin.Pahamaineisen näädän selvästi tunnistettavat parijäljet saattavat hyvinkinseurata oravan polkua.

Kärpän mustaa hännänpäätä pääsee harvoinnäkemään, mutta jäljistä ei voi erehtyä. Selvimmin hankeen piirtyy saukon jalan-ja hännänjäljet. Myös ketun helminauhana juoksevat jäljet risteilevät sekäsoilla että harjanteilla.