Kolopesijöitä

Pystyyn kuivaneet kelot tarjoavat erinomaiset pesintä- ja ruokailuolot monelle lajille. Suurimmat kolopesijät, kuten puiston tunnuseläin palokärki, käpytikka ja pohjantikka lentelevät sulassa sovussa pienien visertäjien kanssa. Tiaisten koko kirjo on nähtävissä ja kuultavissa ympäri vuoden. Talitiainen, sinitiainen, hömötiainen ja töyhtötiainen viihtyvät Pyhä-Häkin metsissä.

Käpytikka. Kuva: Kirsti Hassinen.

Kauniita säkeitä

Vanhan metsän tyypillinen asukas on puukiipijä, ja tiheästä kuusikosta saattaa joskus erottaa hippiäisen iloisen säkeen. Muuttolinnuista kuuluvimpia ovat kirjosieppo ja peipponen. Tarkkakorvainen lintuharrastaja voi äänen perusteella tunnistaa myös idänuunilinnun.

Hyvin onnekas yöllinen kävijä voidaan palkita kirkassointisella säkeellä, sillä harvinainen sinipyrstö on vieraillut puistossa useamman kerran. Afrikan terveiset tuo vakituinen kesävieras metsäkirvinen, joka vaatimattoman ulkonäkönsä takia on huonosti tunnettu - reippaasta laululennostaan huolimatta.

Pöllörintamalla vilkasta

Pöllörintamalla on vilkasta, varsinkin maaliskuun vaaleina iltoina ja aamuina. Vaihteleva maasto kätkee suojiinsa monia lajeja. Kokonsa puolesta helposti erottuu viirupöllö. Hyvinä myyrävuosina puistossa piipahtaa lapinpöllö. Myös helmipöllö ja pienestä koostaan huolimatta ärhäkkä varpuspöllö ovat puistossa kuin kotonaan.

Soiden ja hiekkakankaiden asukit

Avosuot houkuttelevat jokakesäiseen pesintään kurkia, liroja ja valkovikloja. Metsäkanalinnut viihtyvät hiekkakankaiden tuntumassa. Metso, teeri, pyy tai jopa riekko saattaa tulla kulkijaa vastaan.