Pyhä-Häkin alueen asutushistoria alkaa yli sata vuotta ennen kansallispuiston perustamista, sillä vuonna 1854 sinne perustettiin Poika-ahon kruununmetsätorppa. Se mainitaan ensimmäisen kerran Saarijärven kirkonkirjojen asukasluettelossa 1860. Vuonna 1869 torppa määrättiin väliaikaiselle verolle, ja veron määräksi 137,4 litraa jyviä.

Poika-ahon torpalla. Kuva: Maija Mikkola

Ensimmäisen kontrahdin eli sopimuksen Metsähallituksen kanssa Poika-ahon tilasta teki August Viktor Häkkinen vuonna 1889. Torpan hallussapito-oikeuden jatkumiseksi Augustin tuli pitää rakennukset ja viljelykset kunnossa sekä raivata vuosittain neljännes tynnyriala peltoa ja viidennestynnyriala kytöä. Pellonraivauksen yhteydessä syntyivät nykyisinkin jäljellä olevat komeat kiviaidat. Vuosina 1855 ja 1858 alueella raivosivat suurpalot, jotka vaikuttivat merkittävästi maisemaan. Kontrahdissa painotettiinkin erityisesti sitä, että torpparin tuli valvoa ettei valkea päässyt metsässä irralleen.

Kruununmetsätorpista pidettiin katselmus viiden vuoden välein. Poika-ahon ensimmäisessä katselmuksessa vuonna 1895 todettiin muun muassa, että asuinrakennus ja navetta olivat uusia, juuri valmistuneita. Sauna ja riihi puolestaan olivat niin heikossa kunnossa, että uudet olisi rakennettava välittömästi. August Häkkisellä oli hevonen, kolme lehmää ja kolme lammasta. Puun käyttö kirjattiin tarkasti ylös. Polttopuut piti koota kuivista hongista, maassa olevista rangoista ja latvoista. Niitä arveltiin kuluvan vuodessa 50 kuutiota. Katselmuksen pitänyt metsänhoitaja Arthur Böök muistutti erityisesti, että kaskeaminen oli kielletty.

Vuonna 1904 August Häkkisen leski myi Poika-ahon hallintaoikeiden Otto Hänniselle. Torpan kaupat eivät olleet periaatteessa laillisia, mutta niitä tehtiin paljonkin. Poika-ahon kauppahinta oli 1 200 markkaa. Torppa itsenäistyi vuonna 1933.

Myöhemmin Poika-aho toimi mm. kämppänä, jolloin kamarin ja tuvan välille tehtiin ns. elämänluukku. Tila siirtyi Blomin suvun kautta Metsähallitukselle vuonna 1977. Tilan päärakennus remontoitiin vuokratuvaksi vuosina 1999 - 2000. Tällöin siihen muurattiin tulisija sekä uusittiin lattiat, katot, ovet ja ikkunat. Nykyisin Poika-aho on vuokratupana.

Lähde

  • Vauramo Anu: Katsaus Poika-ahon entisen kruununmetsätorpan menneisyyteen, Metsähallitus, 1993.