Saarijärvellä sijaitseva Pyhä-Häkin kansallispuisto perustettiin kuuden muun suomalaisen kansallispuiston kanssa vuonna 1956. Puiston perustaminen sujui sitä luonnehtivalle vanhalle metsälle ominaiseen rauhalliseen tapaan, sillä alue oli jo valmiiksi kokonaan valtion hallussa ja metsätaloustoimenpiteiltä suojeltu. Vuoden 1982 laajennuksessa Pyhä-Häkin pinta-ala kasvoi 13 neliökilometriin.

Pyhä-Häkissä puut saavat rauhassa kasvaa paksuutta. Kuva: Mikael HintzePyhä-Häkin kansallispuiston parissa vuodesta 1980 työskennellyt, nyt jo eläkkeelle jäänyt metsänhoitaja Juhani Saarinen ihmetteleekin, miten hyvin puisto on säästynyt kaikenlaisilta mullistuksilta. "Ainakaan minun tietooni ei ole tullut mitään ristiriitoja, mutta olihan sopeuttamisaikakin, valtion säästömetsän perustamisesta vuonna 1912 kansallispuiston perustamiseen, varsin pitkä", Saarinen pohtii. Paikalliset ovat suhtautuneet kansallispuistoon koko ajan "asiallisen suopeasti". Saarisen mukaan erityisesti nuoret pitävät puistoa tärkeänä.

Metsäpalot ja myrskytuhot muuttivat menneinä aikoina paljon Pyhä-Häkin alueen metsien rakennetta, mutta puiston perustamisen jälkeen suurilta luonnonmullistuksilta on vältytty. Ääriolosuhteetkaan, kuten kuluneen kesän kolmen kuukauden kuivuus, eivät hetkauta Pyhä-Häkin elämää. Saarinen arvelee, että tänäkin syksynä puistossa voi täyttyä marjaämpärin lisäksi myös suppilovahverokori.

Yhtenä mieleenpainuvana tapauksena puiston rauhallisesta elämästä Saarinen muistelee parin vuoden takaisia lapinpöllön pesintöjä. "Toinen pesistä oli niin lähellä merkittyä polkua, että sen saattoi nähdä polulta poistumatta. Siinä sitten jännättiin, miten poikasten lähtö maailmalle onnistuu ja saadaanko retkeilijöiltä korvausvaatimuksia päänahkaa raapineista pedoista. Poikaset häipyivät kuitenkin pesästä Pyhä-Häkille ominaiseen rauhalliseen tapaan kenenkään tietämättä", Saarinen muistelee.

Valttina luonnonrauhan lisäksi puiston yhtenäisyys

Pyhä-Häkin kansallispuistoon tutustuu vuosittain noin 9 000 retkeilijää. Etenkin talvella puistoon mahtuisi Saarisen mielestä enemmänkin kävijöitä. Niille, joita umpihankihiihto ei ole vielä vienyt mukanaan on Pyhä-Häkissä kaksi huollettua latua, jotka kulkevat keittopaikan kautta.

Pyhä-Häkin vetovoima on puiston yhtenäisyydessä. Se on kokonaisuus, josta on mukava nauttia myös syksyn kuulaina aamuina.