Lapinkuusio. Kuva: Tapani VartiainenSoiden ja vaarojen erämaa

Puljun erämaa-alueen eteläosassa on suuria soita sekä kuusivaltaisia matalia vaaroja. Enontekiön puolelle tultaessa tulee vastaan kuusen metsänraja, jonka pohjoispuolella kasvaa vielä mäntyä ja tunturikoivua. Puljun erämaa-alueella on vaarojen lisäksi myös muutama matalahko tunturi. Alueen eteläosassa sijaitseva Puljutunturi kohoaa 471 metrin korkeuteen. Yli 400-metrisiä ovat myös alueen pohjois- ja länsiosassa sijaitsevat Kätkä-, Korsa-, Kieri-, Avisuora- ja Peltotunturit.

Petoeläimet ja linnut

Puljun erämaa-alueella asustelee monia pienpetoja mm. kärppiä, minkkejä ja lumikoita. Tarkkasilmäinen kulkija voi nähdä talvella myös saukon helposti tunnistettavat jäljet. Erämaassa viihtyvät myös suuremmat petoeläimet: ahmat ja karhut. Myös ilveksiä ja susia tavataan silloin tällöin.

Puljun erämaa-alueen suuret suot houkuttelevat paikalle monia kahlaajia ja muita suoalueille tyypillisiä lintuja. Yksinäinen hillastaja saa seuraa yksitoikkoisella äänellä viheltävästä kapustarinnasta. Suokukoista koiraat ovat näyttäviä alkukesällä soidinasussaan. Suolla voi nähdämyös liroja ja suopöllöjä. Silloin tällöin voi havaita suon yllä liitelevän sinisuohaukan.

Suokukkokoiras. Kuva: Markus Varesvuo

Kanalinnuista erämaa-alueella viihtyvät riekko ja metso. Alueella pesii myös runsaasti vesilintuja, mm. mustalintu, pilkkasiipi ja lapasotka. Onnekas lintuharrastaja voi nähdä myös Suomen kauneimmaksi vesilinnuksi kehutun uivelon, josta käytetään myös nimeä ungelo. Petolinnuista tunnistaa helposti nopein terävin siiveniskuin saalista seuraavan ampuhaukan ja korkealla taivaalla kaartelevan maakotkan.