Putkelanharju ja Petkeljärven kansallispuisto muodostavat yhdessä arvokkaan harju-järvikokonaisuuden

 

Petkeljärvi - Putkelanharjun 15 kilometriä pitkä harjukokonaisuus Ilomantsissa on yksi arvokkaimmista harjuluonnon näytteistä Suomessa. Suojelutarkoituksiin varattuja valtion maita on alueella yli 2700 hehtaaria. Alueen edustavimpia luontoarvoja on koottu Natura 2000-alueeksi. Yhdessä läheisen Puohtiinsuon Natura-alueen kanssa, Putkelanharjun valtion maiden kokonaisuutta on esitetty liitettäväksi olemassa olevaan Petkeljärven kansallispuistoon. Toteutuessaan esitys moninkertaistaisi kansallispuiston pinta-alan. Esitys on eduskunnan käsiteltävänä.

Petkeljärvi - Putkelanharjun harrastusmahdollisuudet

Petkeljärven kansallispuistossa on retkeilykeskus. Pohjois-Karjalan vanhin viitoitettu vaellusreitti Taitajan taival (31 km) (www.vaellus.info) kulkee koko Putkelanharjun harjujen matkan aina Petkeljärveltä Mekrijärvelle asti. Taipaleelta on upeat näkymät harjumaisemaan ja harjuja reunustaville vesistöille. Taipaleen varrella on neljä laavua tulentekopaikkoineen. Alueella riittää monenlaista nähtävää niin luonnosta kuin historiastakin kiinnostuneille. Marjastus ja sienestys ovat alueella sallittuja, samoin hiihto, joskin ylläpidettyjä latuja on vain Pogostan hiihtotapahtuman aikaan.

Petkeljärvi - Putkelanharjun luonto, historia ja nähtävyydet

Pääosassa alueen luonnossa ovat harjut. Harjuja voidaan pitää osana Suomen kansallismaisemaa: harjuja tavataan vain pohjoisen pallonpuoliskon pohjoisimmilla alueilla nykyisen Euroopan, Kanadan ja Yhdysvaltojen alueilla. Suhteessa maapinta-alaan Suomessa on niin paljon harjuja, että maatamme voidaan pitää maailman harjuisimpana maana. Petkeljärvi - Putkelanharjun harjualue on yksi valtakunnallisesti merkittävimmistä harjualueistamme. Harjumuodostuma kulkee monimuotoisena harjuselänteiden, sivudeltojen, harjukumpujen ja suppien vaihtelevana ketjuna sulkien sisäänsä kymmeniä järviä ja lampia. Leveimmillään harjumuodostuma on Suuren Tetrijärven alueella noin kolme kilometriä ja kapeimmillaan Putkelassa muutamia satoja metrejä.

Järvet vaihtelevat karuista kirkasvetisistä humuspitoisiin tummavetisiin. Harjujen metsät ovat pääasiassa kuivia kankaita. Harjumetsissä elää lämpöä suosivia ja kuivuutta sietäviä itäisiä ja eteläisiä kasveja, kuten tunturikurjenherne ja häränsilmä. Erityisiä arvokkaita luontotyyppejä alueella ovat harjujen kuivat lehdot sekä paisterinteet, joita suosivat monet uhanalaiset eliöt. Kuivien lehtojen tyypillisiä kasveja ovat mm. sananjalka, nuokkuhelmikkä ja metsäruusu. Paisterinteillä esiintyy paljon jäkäliä ja lämpöä suosivia hyönteisiä. Suppalammissa tavataan hyönteisistä mm. isolampisukeltajaa. Alueella viihtyy kanadanmajavia ja lisäksi itärajan tienoon vahvoista suurpetokannoista riittää osansa harjumaisemiakin kiertämään. Karujen lampien tyyppilintuja ovat kuikka ja telkkä. Luonnontilaisimpia osia harjumetsistä asuttaa linnuista erityisesti kolopesijät, kuten tikat, tiaiset ja siepot. Maanpinnan muodot ja maalajit ratkaisevat kasvupaikkojen ominaisuudet ja olosuhteet.

Jännittävä historia

Petkeljärvi - Putkelanharju on osa laajempaa, yli 100 kilometriä pitkää harjumuodostumajaksoa, joka saa alkunsa Venäjän Karjalasta ja päättyy reunamuodostumajaksoon Ilomantsin pohjoisosassa. Harjumaasto muotoutui viimeisen jääkauden aikana noin 100 000 vuoden kuluessa. Muotoutumiseen ovat vaikuttaneet jää-, vesi- ja maamassojen aiheuttama maaperän kuluminen ja maa-ainesten kasautumiset. Paksuimmillaan jäävaippa on ollut lähes kaksi kilometriä paksu ja harjun olosuhteet ovat muistuttaneet nykyisen Grönlannin jäätiköiden oloja. Ilmaston alkaessa lämmetä ja jäätikön vetäytyessä, harju muodostui jääkielekkeiden railoon kun jäätiköltä purkautuvat sulamisvedet kasasivat ja lajittelivat maa-aineksen harjuksi.

Natura-alueen harjumuodostuman kehittyminen päättyi noin 11 500 vuotta sitten. Jo tuhat vuotta myöhemmin aluetta alkoivat asuttaa ensimmäiset ihmiset, jotka saapuivat alueelle levittäytyneiden riistaeläinten perässä. Petkeljärven rannalta on löytynyt merkkejä kivikautisesta asutuksesta. Linnalammen rannassa olevalla mäellä arvellaan olleen rautakautinen tai keskiaikainen mäkilinna.

Viimeiset kasket on alueella poltettu 1860-luvulla. Vanhat kaskimaat erottuvat ympäristöstään runsaamman lehtipuuston perusteella. Kaskenpykäläpuita ja vanhoja kaskialoja on Kuikkalampien ja Joutenjärven välisellä kankaalla.

Alueella on toisen maailmansodan aikaisia rakenteita, muun muassa juoksuhautoja Petkeljärven rannalla. Mahdollisen idästä tulleen hyökkääjän on täytynyt väistämättä ylittää järviä tai kulkea kapeita harjuja pitkin. Tämä on tehnyt harjualueesta puolustautujalle edullisen. Kovimmat taistelut on käyty Taivallammen ja Putkelan alueella nimenomaan talvisodassa.

Ennallistaminen Petkeljärvi - Putkelanharjun valtion mailla

Suojelualueen rajojen sisäpuolelle jääneitä ojitettuja soita ei hyödynnetä taloudellisesti. Näille soille palautetaan luontaisempi vesitalous täyttämällä ja patoamalla ojat. Samalla alkuperäinen suokasvillisuus ja muu suolajisto alkaa hiljalleen elpyä. Petkeljärvi - Putkelanharjun valtion mailla ennallistettiin 80 hehtaaria soita vuonna 2006. Täytettyjä ojia ylittäessä on syytä olla varovainen - vettynyt turve voi upottaa.

Petkeljärvi - Putkelanharjun suojelualueen metsissä näkyy se, että metsät ovat olleet talouskäytössä. Paikoin puusto on kovin tasaikäistä ja lahopuuta on hyvin niukasti. Suojelualueilla on kuitenkin mahdollisuus tarjota elinympäristöjä myös kuollutta puuta hyödyntäville lajeille. Vuonna 2005 ennallistettiin 170 hehtaaria metsiä Petkeljärvi - Putkelanharjun valtion mailla. Menetelminä käytettiin metsän polttoa (5 hehtaarin metsikkö Ahvenlammen pohjoispuolella), lahopuun lisäystä ja pienaukotusta. Lahopuuta syntyi keskimäärin 12 m³ hehtaarille. Samalla myös elävän puuston rakenne alkaa monipuolistua, kun ennallistamisen yhteydessä syntyneet pienaukot taimettuvat.