Aikoinaan luonnonniityiltä haettiin rehua pitkienkin matkojen takaa. Kesäisin niityillä heinätöissä oltiin yleensä useita päiviä yhteen menoon. Työt aloitettiin aamuvarhaisella, sillä yökasteesta kostea heinä katkesi helpoiten. Heinät koottiin pielekseen kuivumaan, joka korkeimmillaan saattoi kohota jopa 4 m:n korkeuteen. Pieles muistutti ulkonäöltään katonharjaa. Heinät ladottiin pieleksen korkeiden sankapuiden väliin. Pystyjen sankapuiden väli oli liki 2 metriä. Suolla pieleksen pohja oli tehtävä noin 60 cm:n korkeudelle kantojen ja tolppien varaan. Alimmaisten heinien luonnin jälkeen sankapuiden väliin laitettiin vinot sivutuet, jotka pitivät pieleksen ilmavana. Samalla syntyi katonharjamainen muoto. Sivutukien päälle luotiin heiniä vuoroin molemmilta sivuilta. Heiniä pyöriteltiin sotkuun, jotta ne pysyisivät paikoillaan. Ainoastaan pieleksen päällimmäiset heinät tasoiteltiin sileäpintaiseksi. Pieleksessä säilytetyt heinät kuljetettiin talvella reellä karjalle rehuksi.