Perämeren pohjoisimmassa perukassa, Kemin ja Tornion ulkosaaristossa, sijaitsevan kansallispuiston maisemia hallitsevat laajat ulapat. Rannat ovat hyvin kivisiä, ja puiston karikkoinen vesialue on enimmäkseen alle 10 metrin syvyistä matalikkoa.

Puisto muodostuu noin kolmestakymmenestä matalasta moreenisaaresta ja luodosta, jotka ovat aallokon, ahtojäiden ja maankohoamisen muovaamia. Nuorimmat saaret ovat lähes kasvittomia, kivisiä luotoja, vanhimmilla kasvaa harvaa metsää. Keskikesällä useiden saarten rannoilla kukkivat laajat rantaniityt.

Maankohoaminen jatkuu

Perämeren kansallispuisto sijaitsee maankohoamisrannikolla. Viimeisimmän jääkauden aikana mannerjää painoi maankuoreen satojen metrien lommon, jonka oikeneminen jatkuu edelleenkin. Tämän seurauksena maa kohoaa Perämerellä noin 9 mm vuodessa. Kansallispuiston ensimmäinen saari paljastui meren alta noin 1000 vuotta sitten.

Edelleenkin maankohoaminen paljastaa jatkuvasti merestä uusia kareja ja luotoja, joille kasvillisuus vähitellen leviää. Maankohoamisen seurauksena saarten kasvillisuus on vyöhykkeistä. Rantoja reunustavat merenrantaniityt, jotka hieman korkeammalla muuttuvat pajukoiksi ja lopulta reheviksi lehtimetsiksi. Vanhimpien saarten, mm. Selkä-Sarven ja Vähä-Huiturin, lakialueet ovat katajikkoisia nummia tai kitukasvuisia havumetsiä.

Saarten rannat ovat usein kivikkoisia. Luonnontilaista hiekkarantaa on mm. Vähä-Huiturin pohjoisrannalla. Pensaskarissa on maankohoamisrannikolle tyypillinen merestä kuroutunut pikkujärvi eli kluuvi.

Rantaniittyjä hoidetaan

Perinteinen laidunnuskäyttö on synnyttänyt kansallispuiston saarille arvokkaita perinnemaisemia. Yhdessä maankohoamisen kanssa se on luonut puistolle leimaa-antavat laajat merenrantaniityt. Useilla saarilla on myös kalastustukikohtia, joiden pihapiireissä on kuivia ketoja tai niittyjä. Perinteisen laidunnuskäytön loputtua nämä niityt ja kedot olivat nopeasti umpeenkasvamassa. 1990-luvun puolivälistä alkaen niitä on jälleen alettu ottaa hoitoon. Parhaimmin säilyneitä perinnemaisemia on Selkä-Sarven saarella, jossa lammaslaidunnus on aloitettiin uudelleen vuonna 1996.

Uhanalaista merilinnustoa ja kasviharvinaisuuksia

Saaret antavat turvapaikan uhanalaiselle merilinnustolle. Kansallispuistossa pesii noin 60 lintulajia. Puiston tunnuslinnun lapintiiran lisäksi saaristossa voi nähdä mm. pilkkasiiven, riskilän, karikukon, lapinsirrin, pikkutiiran tai lapasotkan.

Ruijanesikko. Kuva: Hannu Tikkanen

Alueella tavataan useita kasviharvinaisuuksia jotka maassamme esiintyvät vain maankohoamisrannikolla. Esimerkiksi puiston tunnuskasvi, uhanalainen ruijanesikko selviytyy vain alueilla joilla maankohoaminen jatkuvasti paljastaa merestä uutta kasvualustaa. Kasvilajistoon kuuluu myös mielenkiintoisia kotoperäisiä lajeja kuten perämerenmaruna ja pohjanlahdenlauha.

Katso alueen tuoreimmat lintuhavainnot (www.tiira.fi). Palvelun tarjoaa Metsähallituksen Luontoon.fi-verkkopalvelu. Sivu on tuotettu BirdLife Suomen Tiira-lintuhavaintojärjestelmän www.tiira.fi avulla.

Perämeren kansallispuisto

  • Perustettu 1991
  • Pinta-ala 157 km²

Perämeren kansallispuiston tunnus - lapintiira ja ruijanesikko

Perämeren kansallispuiston tunnus on lapintiira ja ruijanesikko