Pitkän ja litteän lahokapon toukan voi löytää esimerkiksi äskettäin pystyyn kuolleen männyn irtoavan kuoren alta. Toukan tunnistaa lahokapoksi viimeisen jaokkeen kruunumaisista kitiinipiikeistä. Toukka syö tiettävästi puun pinnalla elävää sinistäjäsientä. Sieni värjää kuolleen puun pinnan tummaksi.

Lahokapon (Boros schneideri) toukka. Kuva: Petri Martikainen

Aikuisen kuoriaisen löytäminen on huomattavasti vaikeampaa. Myös tummanruskea aikuinen lahokapo on pitkänomainen ja lieriömäinen.

Lahokapo on harvinaistunut selvästi viime vuosisadan aikana. Nykyisin sitä tavataan lähinnä Suomen itärajan tuntumassa, esimerkiksi Patvinsuolla ja Ruunaalla, sekä lisäksi Keski-Suomessa ja Lapissakin sellaisilla suojelualueilla, missä on edelleen olemassa ns. lahopuujatkumo eli kuollutta mäntypuuta on ollut satojen vuosien ajan jatkuvasti tarjolla. Lahokapo elää myös metsäpalojen seurauksena kuolleilla puilla, joten metsien ennallistajat toivovat että ennallistamispoltoista on hyötyä myös lahokapolle.