Yläkerta
Lähde aloittaa näyttelyn. Lähteestä vesi soljuu puroa myöten hitaasti varhaista kesäaamua elävän lehdon siimekseen. Yksi Linnansaaren kansallispuiston erityispiirteistä on poikkeuksellisen suuri lehtojen määrä. Tähän näyttelyosioon liittyvällä tietokoneella esitellään Linnansaaren lehtometsien lintuja sekä myös esimerkkejä lehtojen nisäkkäistä ja kasveista.
Tynnyrin kautta siirrytään kaskiteemaan. Itä-Suomessa kaskeaminen jatkui pisimpään, 1900-luvun alkuvuosikymmenille saakka. Tämä näkyy edelleen itäsuomalaisessa maisemassa sen lehtipuuvaltaisuutena. Ehkä kuuluisin vanhojen lehtimetsien asukas on uhanalaisin lintumme valkoselkätikka.
Linnansaaressa kaskeaminen aloitettiin uudelleen 1990-luvulla. Nykypäivänä se on luonnonhoitoa, jolla turvataan luonnon monimuotoisuutta ja pyritään säilyttämään perinnemaisemaa.
Järvialtaalla on kesä ja talvi ympäri vuoden. Sen ääreltä löytyvät mm. kala- ja selkälokki. Kalasääski eli sääksi on kansallispuiston tunnuseläin, koska puistossa pesii yksi Suomen tiheimmistä sääksikannoista. Joka kevät ja syksy sääkset, harmaa- ja selkälokit, kalatiirat ja kuikat muuttavat kukin lajinsa mukaisesti lyhyemmän tai pidemmän matkan.
Saimaannorppa ja saukko kuuluvat Haukiveden ympärivuotisiin asukkaisiin. Saimaan vesialueet tarjoavat elinympäristön myös kaukaa tulleille vieraille. Piisami tuotiin Pohjois-Amerikasta riistaeläimeksi, vesilintukantaa verottavat minkit ovat tarhakarkulaisia ja kanadanmajava tuotiin Suomeen korvaamaan täältä sukupuuttoon tapettua majavaa.
Saimaannorppataulu tutustuttaa tarkemmin Suomen kuuluisimpaan jääkauden reliktiin, saimaannorppaan: sen suojeluun, nykylevinneisyyteen, uhkiin ja norpan vuoteen. Linnansaaren kansallispuiston alueella elää arviolta neljännes Saimaan norpista. Taulussa on osio, josta löytyy päivitettynä ajankohtainen tieto norppakannan kehityksestä.
Peukaloisen maailmassa peilien avulla pieneksi kutistettu ihminen voi aistia rantaluhdan viidakkomaisen elämän.
Saimaan saaristoasutus on hiipunut entisestä kukoistuksestaan. Vielä 1900-luvun alkupuolella ihmiset hakeutuivat asumaan saaristoon. Tuolta ajalta on peräisin Linnansaaressa nähtävyyskohteeksi kunnostettu torppa.
Multimediassa esitellään Haukiveden maiseman menneisyyttä. Ohjelmassa on kolme pääteemaa: kallioperän kehitys ja kivilajit, jääkaudet ja maaperän synty sekä Saimaan synty.
Alakerta
Luontokeskuksessa on hissi, joten myös liikuntaesteiset pääsevät kaikkialle rakennuksessa.
Alakerrassa on monitoimitila, johon opastettavat pienryhmät voivat kokoontua. Tila toimii myös lasten askartelu- ja leikkitilana. Huoneen jakaa värikäs maalaus, joka esittelee elämyksellisesti tirkistelyluukkuineen ja kosketteluaukkoineen Linnansaaren Linno-luontopolun maisemia. Alakerrassa on myös "Kuutin koti", jännittävä luolamainen saimaannorpan pesä, jossa emonorppa köllöttelee kuuttinsa kanssa. Lumiluolassa on hämärää... uskallatko ryömiä katsomaan?