Maailman suomalaisin lintu

Selkälokin alalaji fuscus on levinneisyydeltään maailman suomalaisin lintu. Sitä esiintyy Suomen lisäksi vain Ruotsin itärannikolla, Pohjois-Norjassa ja Vienanmerellä. Meillä on syytä olla lokistamme ylpeitä.

Musta selkä ja koko parhaat tuntomerkit

Selkä- ja harmaalokki ovat mielenkiintoinen pari, jossa yhden kantalajin erityminen kahdeksi eri lajiksi on nähtävissä. Ne muodostavat liukuvan sarjan rotuja, joiden selän väritys vaihtelee harmaalokin vaaleanharmaan ja selkälokin pikimustan välillä. Rajanveto lajien välillä on joskus vaikeaa.

Selkälokki. Kuva: Reijo Nenonen

 

Toinen mustaselkäinen lokkimme merilokki erottuu selkälokista selkeimmin kokonsa puolesta. Merilokki on huomattavasti kookkaampi ja nimensä mukaisesti pesii lähinnä merenrannikolla. Selkälokin jalat ovat keltaiset, merilokin vaalean punertavat tai harmaat.

Selkälokki on noin 52 - 60 cm pitkä ja painaa noin 700 - 800 grammaa täysikasvuisena. Ääni meluisa "kao" ja varoitus "ka-ka-ka-ka" vieläkin äänekkäämmin toistettuna. 
 

Huolestuttavasti vähentynyt

Kesäisenä päivänä 1950-luvulla saattoi vielä helposti tavoittaa selkälokin liitämässä avoimella järvenselällä. Nykyisin selkälokki valitettavasti löytyy harvinaistuneiden lajien listalta. Kesäpäivänä kansallispuistoon saapuva retkeilijä voi vielä onneksi ihailla taivaalla liitävää puhtaan mustavalkoista selkälokkia.

Kannan vähentymiseen on syynä uudet ihmisten suomat ravintomahdollisuudet kaupunkeineen ja kaatopaikkoineen, jotka suosivat "röyhkeää" harmaalokkia. Harmaalokki on lisääntynyt voimakkaasti ja vallannut uutta elintilaa suurilta järviltä. Lajien välille on syntynyt kilpailua ja siinä harmaalokki on vahvempana niskan päällä.

Selkälokilla on myös selittämättömiä lisääntymishäiriöitä. Emot eivät ryhdy lainkaan pesimään ja mikäli pesä kuitenkin rakennetaan, saattavat munat jäädä hautomatta ja poikaset ruokkimatta. Syyksi on epäilty talvehtimisalueilta lintuun kertyviä ympäristömyrkkyjä. Erityisesti selkälokki kärsii myöhäisenä pesijänä lomailun ja veneilyn aiheuttamasta häirinnästä. Selkälokki elää 10-20 -vuotiaaksi ja poikasmäärien väheneminen näkyy parimäärissä vasta myöhemmin.

Lokkeja Päijänteellä. Kuva: Anne Huhta