Jokamiehenoikeudet luonnonsuojelualueilla

Luonnonsuojelualueilla jokamiehenoikeudet eivät sellaisenaan ole voimassa. Kasvien ja kasvinosien kerääminen sekä hyönteisten pyydystäminen on pääsääntöisesti luvanvaraista toimintaa ja sallittu vain tieteellistä tutkimusta varten. Myös liikkumista voidaan rajoittaa, jos alueen eläimistön tai kasvillisuuden säilyttäminen sitä vaatii. Samoin leiriytymistä voidaan rajoittaa tai se voidaan kieltää kokonaan. Tällaiset rajoitukset löytyvät alueen perustamispäätöksen rauhoitusmääräyksistä tai sen järjestyssäännöstä. Eri luonnonsuojelualuetyypit poikkeavat kuitenkin varsin paljon toisistaan tässä suhteessa. Luontoon.fi:ssä esiteltyjen retkikohteiden yhteydessä kerrotaan myös kohdekohtaisista ohjeista ja säännöistä.

Periaatteet suojelualuetyypeittäin:

Soidensuojelualueilla jokamiehenoikeuksia ei ole rajoitettu millään tavalla. Liikkuminen ja leiriytyminen on vapaata, samoin sienestys, marjastus ja kasvien kerääminen. Joillakin soidensuojelualueilla on tosin rajoitusosia, joilla liikkuminen on kielletty lintujen pesimisaikaan.
Kansallispuistoissa saa yleensä liikkua vapaasti omin lihasvoimin rajoitusosia lukuun ottamatta. Leiriytyminen on sallittu vain tarkoitukseen osoitetuilla paikoilla. Marjastus, sienestys, onkiminen ja pilkkiminen on sallittu. Sellaiset jokamiehenoikeuteen kuuluvat liikkumismuodot kuin ratsastus, pyöräily ja koiravaljakkoajelu on yleensä sallittu vain siihen tarkoitukseen osoitetuilla reiteillä.
• Kansallispuistoja pienemmillä
suojelualueilla (esim. vanhojen metsien ja lehtojen suojelualueet) on leiriytyminen kielletty. Muuten on liikkuminen vapaata, samoin marjastus ja sienestys.
• Tiukimmin suojelluilla alueilla, luonnonpuistoissa ja hylkeidensuojelualueilla, on liikkuminen sallittu vain Metsähallituksen luvalla. Poikkeuksen muodostavat ne luonnonpuistot, joiden läpi kulkee retkeilyreitti. Reitiltä ei saa poiketa. Kevon luonnonpuistossa on muista luonnonpuistoista poiketen mahdollista leiriytyä osoitetuilla paikoilla.