Suunnistustaito on avain turvalliseen liikkumiseen luonnossa.
Se on perustaito, joka jokaisen luonnossa liikkujan olisi hyvä hallita.
Suunnistustaitoisen on helpompi liikkua tuntemattomassa kaupungissa.
Luonnossa retkeiltäessä suunnistustaidosta on hyötyä, jos
haluaa liikkua turvallisesti merkittyjen reittien ulkopuolella, esim.
sieni- tai marjaretkillä.
Suunnistamista voi opetella
suunnistusseurojen järjestämillä kuntorasteilla tai
retkeilyjärjestöjen kursseilla. Monissa kansallispuistoissa ja
luonnonsuojelualueilla on hyvin viitoitettuja polkuja, joilla vähemmänkin
suunnistaneen on helppo retkeillä ja harjoitella suunnistamista. Kartta
kannattaa aina pakata mukaan. Huono sää, tapaturma tai sairaskohtaus saattaa
yllättää retkeilijän missä vain, tällöin kartalta voi valita vaihtoehtoisia
reittejä.
Erämaassa suunnistustaito on välttämätön
Joillakin alueilla liikuttaessa hyvä suunnistustaito on
välttämätön. Lapin erämaa-alueet ja suurien kansallispuistojen erämaaosat
sopivat hyvän suunnistustaidon hankkineiden vaelluskohteiksi. Näillä alueilla
suunnistamista vaikeuttaa mm. polkujen ja teiden puute tai vähäisyys.
Erilaisia tapoja
Suunnistamista voi harrastaa monella
tavalla. Retkeilijä suunnistaa valitsemansa reitin, pysähtyy välillä ihailemaan
maisemia tai nähtävyyksiä, ruokailee ja mahdollisesti yöpyy. Kunto- tai
kilpasuunnistaja juoksee läpi ratamestarin suunnitteleman radan kohentaakseen
kuntoaan tai kilpaillakseen itsensä ja muiden kanssa. Näillä sivuilla
keskitytään suunnistamiseen retkillä ja kuntosuunnistukseen.
