Soiden kansallispuisto
Salamajärven luonto on ennen kaikkea
suoluontoa. Kansallispuisto on vedenjakajalla, jossa korkeuserot ovat pieniä ja
veden virtailu vähäistä; siksi alueella on runsaasti soita. Kansallispuistoa
luonnehtivat suuret, avonaiset ja vähäpuustoiset nevat, mutta puistosta löytyy
edustava valikoima myös muunlaisia soita. Merkityillä reiteillä on helppo
tutustua monipuoliseen suoluontoon.
Kansallispuiston soista
merkittävin on Heikinjärvenneva. Sen
reunalla olevasta luontotornista voi tarkkailla kansallispuiston runsasta
kahlaajalinnustoa,
joista yleisimpiä
ovat taivaanvuohi, liro, suokukko, valkoviklo ja jänkäkurppa. Nevan allikoissa
pesii useita sorsa- ja lokkilajeja. Myös kurki ja laulujoutsen ovat
kotiutuneet kansallispuiston soille. Kaukoputkella voi seurata metsähanhien elämää nevalla.
Luonnonmetsiä
Sekä kansallispuistosta että erityisesti läheisestä
Salamanperän luonnonpuistosta löytyy myös hienoja luonnonmetsiä.
Kansallispuiston edustavinta metsäluontoa on Koirajoen
aarnialue
puiston pohjoisosassa,
jota on suojeltu Metsähallituksen omalla päätöksellä jo 1900-luvun alusta.
Metsän siimeksessä viihtyvistä linnuista
runsaimpia lajeja kansallispuistossa ovat peippo, pajulintu, harmaasieppo,
järripeippo ja pohjansirkku.
Katso alueen tuoreimmat lintuhavainnot (www.tiira.fi).
Palvelun tarjoaa Metsähallituksen Luontoon.fi-verkkopalvelu. Sivu on tuotettu
BirdLife Suomen Tiira-lintuhavaintojärjestelmän www.tiira.fi avulla.
Metsäpeuran valtakunta
Hyvällä onnella saattaa soiden laitamilla tavata
alueelle palautetun metsäpeuran. Metsäpeura
hävisi Suomen luonnosta
vuosikymmeniksi viime vuosisadan alussa. Vuonna 1979 Salamajärven
kansallispuistoon Kuhmosta siirretyistä 2 hirvaasta ja 8 vaatimesta on kasvanut
Suomenselälle yli 1000 yksilön peurakanta.
Myös ahman jäljet ovat nykyisin tuttu näky
puistossa. Ahmoja on siirretty Salamajärvelle pohjoisesta 1990-luvulla. Susia
liikkuu alueella vain satunnaisesti. Sen sijaan hirven jälkien näkeminen tai
itse kruunupään kohtaaminen on todennäköisempää, sillä hirvet viihtyvät
kansallispuiston rauhassa.
Ennallistettua metsä- ja suoluontoa
Viime vuosina kansallispuiston metsissä ja soilla on
tehty ennallistamistöitä
(www.metsa.fi). Alueen metsistä suurin
osa on ollut metsätalouskäytössä ennen kansallispuiston perustamista. Suot ovat
enimmäkseen luonnontilaisia.
Kangasmaiden yksipuolisiin viljelymänniköihin
on tehty tilaa lehtipuille kulottamalla. Kansallispuiston harvat metsäojitetut
suot on palautettu luonnontilaan poistamalla osa puustoa ja tukkimalla ojat,
jotta suon alkuperäinen kasvillisuus palautuisi.
