Elämää luonnon ehdoilla
Vuosisatoja ihminen eli Päijänteen rannoilla
sopusoinnussa luonnon kanssa. Kutuhaukia keihästettiin rantamatalasta, kalastettiin
verkoilla kuikkien vesillä ja metsän riistalle viritettiin pyydyksiä.
Ajan myötä perustettiin yhä pysyvämpiä asuinpaikkoja ja lopulta ryhdyttiin
viljelemään maata. Asutus oli kuitenkin harvaa ja kuikat saivat hautoa
rauhassa.
Rauhaisaa eloa kesti viime vuosisadalle asti.
Sittemmin ihminen on lopullisesti ottanut Päijänteen käyttöönsä. Kehitys on
ollut tavattoman nopeaa. Tervaveneiden tuoksu on vaihtunut muovin kirkkaisiin
väreihin, hetken kukoistanut höyrylaivaliikenne on loppunut ja puutavaran uitto
on supistunut murto-osaan viime vuosisadan puolivälin kukoistuksestaan.
Päijänne ihmisen käytössä
Nykyisin
järveä säännöstellään vesivoimatalouden takia ja sen vesiä johdetaan maan
uumeniin louhittua Päijännetunnelia
pitkin pääkaupunkiseudun juomavesitarpeisiin. Sen niemet,
saaret ja suojaisat lahdet ovat mökkitontteina ja koko kesäkauden halkovat
sadat huviveneet niin laajoja ulapoita kuin matalia rantavesiä.
Päijänteen
alueet ovat olleet metsätalouskäytössä jo pitkään. 1910-20 -luvut olivat sahojen
kulta-aikaa ja rantojen hakkuut olivat huipussaan. Kansallispuiston alueella on
Kelventeen
harjurinteillä hallitsevana laajat, hoidetut ja lähes puhtaat harjumänniköt,
joiden alle sadan vuoden ikä kertoo osaltaan rantahakkuiden ajasta.
Päijänteen höyrylaivaliikenne koki kahdesti
huippunsa, joista toinen oli sota-ajan polttoainepulan seurausta. Puutavaran
uitto oli merkittävimmillään 1950-luvulla, jolloin valtavia tukkilauttoja
kiskovat hinaajat puksuttivat Päijänteellä.
Toteutumattomia suunnitelmia
1960-luvulla
vuosisatainen asutus pakeni saarilta ja Päijänteen rantojen mökkirakentaminen
lisääntyi voimakkaasti. Tehtiin suuria suunnitelmia, jotka huipentuivat
Kelventeen harjusaarelle ideoituun lomakeskukseen. Alustavien kaavailujen mukaan
saarelta ei olisi palveluita puuttunut ja sinne olisi päässyt autolla siltaa
pitkin tai sujuvammin viereiseen Huovarinsaareen
pienkoneella.
Luonnonläheistäkin puuhaa olisi voinut harrastaa:
kalastusta ja vesilinnustusta Kärppäsaaressa,
ratsastusta harjun
komeilla rinteillä tai käyskentelyä lintu- sekä kasvitarhojen hyvin hoidetuilla
käytävillä. Todella erähenkiselle olisi ollut varattuna pikkuruinen
luonnonsuojelualue eläintarhan kyljestä. Majoitusvaihtoehdot olisivat
vaihdelleet loistohuviloista häämatkahotelliin ja asuntovaunualueesta
retkeilymajoihin. Aktiviteetteja olisi taatusti löytynyt jokaisen makuun.
Vesihiihto olisi talvella vaihtunut jäärata-ajoksi, tarjolla olisi ollut niin
vesioopperaa, lämmitettyä järveä, taidekeskusta kuin ostoskeskuskin. Illat
olisivat kuluneet rattoisasti kestikievarissa tai kasinolla ja mikäli vauhti
olisi käynyt liian kovaksi, olisi tarjolla toki ollut myös toipilaskoti.
