Oulangan luonto

Oulangan kansallispuisto kuuluu pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen. Alueen korkeimmat vaarat kurottavat 380 metrin korkeuteen merenpinnan yläpuolelle. Matalimmillaan Oulanka näyttäytyy jokilaaksojen 151 metrin tasossa.

Vaaramaisemaa hallitsevat mäntyvaltaiset metsät, joita on viimeksi kirvein ja sahoin koskettu 1900-luvun alun hakkuissa.

Metsien suojissa, sammalpedeillä kasvaa herkkä kämmekkä - neidonkenkä - joka on valittu Oulangan kansallispuiston tunnukseksi.

Virtaavien vesien Oulanka

Oulanka on virtaavien vesien kansallispuisto. Aluetta halkoo 2 isoa, itään virtaavaa jokea, Oulanka ja Kitka. Puistossa on lisäksi useita sivujokia, kuten Maaninka- ja Savinajoki, ja useita pieniä puroja.

Oulangan kansallispuiston sydämen muodostaa Oulankajoki. Noin 135 kilometriä pitkän joen vedet kerääntyvät Sallan suoalueilta ja varsinainen Oulankajoki saa alkunsa Aittajärvestä. Ala-Kitkajärven Kiveskoskesta alkava Kitkajoki, samoin kuin Kuusinkijoki yhtyvät Oulankajokeen ennen rajavyöhykettä.

Oulangan jokilaakso on saanut nykyisen muotonsa viimeisen jääkauden lopussa noin 11 000 vuotta sitten. Liikkuessaan jäät tasoittivat kallioiden teräviä muotoja ja siirsivät tonneittain hienoa hiekkaa nykyisen Oulankajoen pohjalle.

Jyrkkäseinäiset kalliorotkot ja läpi puiston kulkevat jokilaaksot tekevät maisemasta mieleenpainuvan. Oulankajoen luonnon- ja kulttuurimaisemat muodostavatkin yhden Suomen kansallismaisemista. ”Oulangan koskistaan kuulu jokilaakso on jylhine rotkoineen osa Kuusamon vaaraseudun erikoislaatuista luontoa”. (Suomen kansallismaisemat, 1993. Ympäristöministeriö).

Harvinaisten lajien Oulanka

Oulangan monimuotoinen ja vaativa lajisto

Johtuen osin kallioperän kalkkipitoisuudesta Oulangan kansallispuistossa on monia harvinaisuuksia. Korkeuksiin kohoavien kallioiden ja matalien jokilaaksojen väliset lämpötilaerot muodostavat hyvät kasvuolosuhteet monipuoliselle eliöstölle ja tekevät harvinaisten lajien esiintymisen mahdolliseksi. Esimerkiksi puiston tunnus neidonkenkä on uhanalainen laji mutta alueella yleinen. Muita Oulangalla esiintyviä valtakunnallisesti uhanalaisia lajeja ovat mm. pohjanailakki ja tikankontti.

Erityisesti kevät- ja syystulvat tekevät tilaa herkille kasveille, joiden joukossa on mm. lapinvuokko, arnikki ja tataarikohokki.

Oulangan niityillä tavataan mm. uhanalaista luhtakultasiipeä. Muista alueella esiintyvistä perhosista mainittakoon useat harmoyökköslajit.

Runsaita lehtoja, lähteitä ja soita

Oulangan kansallispuiston omaleimaiset lehdot ja pohjoisosan laajat suot tuovat monipuolisuutta puiston luontoon. Lehtojen kasvillisuus on erityisen rikas ja edustava. Alueella kasvavat esimerkiksi punakonnanmarja, näsiä, ahomansikka ja pussikämmekkä. Varsinkin mänty- ja kuusimetsien laitamilla esiintyvät kuivat lehdot ovat Oulangalle tyypillisiä. Niissä esiintyviä lajeja ovat mm. purppuran punainen orkidea tummaneidonvaippa sekä katkeralinnunruoho.

Kalkkilähteet ja -lammet ovat Oulangan harvinaisuuksia. Ympäröivästä maaperästä kulkeutuva kalkki tekee lähteiden vedestä emäksistä ja kasvistosta vaateliasta. Esim. turjanhorsma on yksi erikoisimmista kalkkilähteiden kasveista.

Monimuotoisten lettosoiden harvinaisia kasvilajeja ovat mm. lettorikko ja lettosammalet.

Metsäpalot

Oulangan metsien palohistoria tunnetaan 1800-luvulta lähtien, ja metsäpalot ovat jättäneet oman leimansa alueen luontoon. Vanhojen palojen jäljet ovat vieläkin nähtävissä vanhoissa kannoissa mustina hiiltyminä eli palokoroina. Kansallispuistossa syttyy nykyäänkin pieniä paloja silloin tällöin. Monet harvinaiset lajit, kuten jotkut kovakuoriaiset, hyötyvät metsäpaloista.