Kilpisjärvi - Saarijärvi 11 km
Kalottireitti lähtee
Kilpisjärven eteläpäästä, Kilpisjärven luontotalon
pihalta. Reitille voi lähteä myös kylän pohjoispäästä, Kilpisjärven
Retkeilykeskukselta, mutta silloin matka Saarijärvelle pitenee
huomattavasti.
Reitin ensimmäinen nähtävyys lähdettäessä Kilpisjärveltä Haltille päin on
Saanatunturi, joka kohoaa Kilpisjärven kylän laidalla. Saana
näkyy hallitsevana tunturina koko matkan Kilpisjärveltä Saarijärvelle asti.
Kilpisjärven eteläpäästä ja pohjoispäästä tulevat polut yhtyvät
Tsahkaljärven laskujoen suulla ja reitti jatkuu järven
eteläpuolitse kääntyen koilliseen. Sekä Tsahkaljärvestä laskevan joen että
järveen tulevan joen ylitse on rakennettu sillat.
Muurivaaran kupeessa käydään Norjan puolella. Valtakunnan
rajoja ylitettäessä ei tarvita lupia, mutta tullattavaa tavaraa ei saa viedä
rajan yli.
Saarijärven tuvan
ympäristö on kivistä, mutta lähistöltä löytyy ainakin pari teltan paikkaa. Tuvan
vieressä olevan joen yli on myös silta.
Saarijärvi - Meekonjärvi 19 km
Saarijärven pohjoispuolella reitti tulee Käsivarren
erämaa-alueelle , joka on suurin Enontekiön kunnan alueella sijaitseva
erämaa-alue. Saarijärveltä reitti nousee Tuolljehuhputin ja Kuonjarvarrin
välistä hieman soista rinnettä. Kuonjarvaggi on kivikkoisuudestaan huolimatta
helppokulkuista.
Laskeutuessa Kuonjarjoen tuvalle
näkyvät ensimmäiset suuret pahdat, jotka putoavat yli 200 m kohtisuoraan
alaspäin. Pahtojen tyvellä on suuria lohkareita, jotka ovat vapautuneet
pahdasta.
Kuonjarjoen tuvalta reitti jatkuu tasaista helppokulkuista
Meekonlaaksoa pitkin. Meekon tuvat sijaitsevat
koivikkoisessa tunturilaaksossa ympärillään Saivaara,
Meekonpahta ja Annjalonji.
Pierfejohkan yli on silta.
Meekonjärvi - Pihtsusjärvi 12 km
Porojärven laakson eteläpuolella kohoaa korkea ja erikoisen
näköinen Saivaara, jonka huipulla on Suomen entisen presidentin
Urho Kaleva Kekkosen muistolaatta. Mikäli muistomerkkiin tutustuminen
kiinnostaa, kannattaa Saivaaralle nousta vaaran itäpuolelta.
Meekonjärven länsipuolelle Kalottireitti kulkee korkean pahdan alapuolella
lohkareikossa ja jatkuu kohti Vuomakasjärveä, missä laskujoen
yli kulkee silta.
Kun Vuobmegasvarri on ylitetty, edessä
näkyykin pian Pihtsusköngäs, noin 17 metriä korkea putous.
Pihtsusköngäs on yksi Kalottireitin varrella olevista nähtävyyksistä ja sen
äärellä kannattaa pitää tauko ja kaivaa kamera repusta esiin.
Putoukselta reitti jatkuu melko helppokulkuisena joen ja
Pihtsusjärven rantaa pitkin Pihtsusjärven autio- ja varaustuvalle .
Reittivaihtoehto 1: Lossujärven kautta tien päälle
Jos et halua kulkea Kalottireittiä pitkin Kilpisjärveltä Haltille ja
takaisin, voi reitille päästä myös Lossujärveltä. Matka
valtatieltä (E 8) Norjan puolelta Didnujoen vartta pitkin Lossujärven kämpälle on
noin 11 km ja kämpältä on noin 12 km Kalottireitille. Maastoon tätä väliä ei ole
merkitty. Kannattaa ottaa mukaan Norjan puolen kartta Helligskogen 1:50 000.
Helpoimmin Kalottireitiltä Lossujärvelle pääsee
Vuomakasjärveltä vesistöjen pohjoispuolelta.
Pihtsusjoen voi ylittää kahluupaikalta, joka sijaitsee
Rajavartiolaitoksen valvontatuvan kohdalla. Vuomakasjoen yli ei
ole siltaa, vaikka silta joissakin kartoissa näkyykin.
Pihtsusjärvi - Halti 12 km
Pihtsusjärven tuvalta
Kalottireitistä haarautuu pistoreitti Haltille, Suomen
korkeimmalle tunturille, joka kohoaa 1328 metrin korkeuteen. Haltin reitiltä n.
1,5 km länteen, Haltijärven pohjoisrannalla sijaitsee Haltin autiotupa sekä Haltin autio-varaustupa .
Haltitunturin huipulta löytyy vieraskirja, johon Haltin valloittajat voivat
kirjoittaa nimensä.
Haltilta voi kulkea takaisin Kilpisjärvelle Kalottireittiä pitkin,
Pihtsusjärven, Meekon, ja Kuonjarjoen kautta. Mikäli ei halua palata samaa
reittiä takaisin, pääsee Kilpisjärvelle menevän tien varteen myös Lossujärven
kautta.
Reittivaihtoehto 2: Halti - Guolasjärvi
Haltilta voi jatkaa matkaa noin 10 km pohjoiseen Norjan puolelle
Guolasjärvelle. Alue Guolasjärveltä Haltille on erittäin
vaativa ja vaikeakulkuinen, suurin osa matkasta on jylhää rakkaa ja
avolouhikkoa. Guolasjärveltä ei ole merkittyä reittiä Haltille, joten alueelle
ei kannata lähteä ilman erittäin hyvää suunnistustaitoa, kompassia ja kunnon
karttaa, Ráisduottarháldia (1:50 000) tai vastaavaa.
Koko Haltin/Raisduottarhaldin jylhän korkea maasto on hyvin nopeasti
vaihtuvien säärintamien keskiössä, läpitunkematon sumu voi nousta hetkessä ja
pahimmillaan se voi kestää useita tunteja, jopa vuorokausia. Umpisumussa
kokenutkin suunnistaja voi eksyä samantien. Sumun tai sateiden jäljiltä sammal-
ja jäkäläpeitteiset kivet ovat arvaamattoman niljanteisia ja erittäin liukkaita.
Oma vaaran paikkansa ovat vaihtelevan kokoiset lumilaikut, jotka houkuttelevat
näennäisellä helppokulkuisuudellaan. Laikkujen pinta voi kuitenkin olla
vaarallisen liukas tai hankikanto voi pettää kulkijan alta. Molemmissa
tapauksissa seuraukset voivat olla erittäin vakavia. Guolasjärvi-Halti -reittiä
suositellaankin vain erittäin kokeneille vaeltajille.
Matkapuhelin kuuluu vain korkeimmilla alueilla. Suomalaisiin operaattoreihin
saa yhteyden vasta lähellä Haltin kirjaa tai Ritnicohkan tukimaston
näkyessä.
Guolasjärveltä pääsee maantietä pitkin Kåfjordbotniin ja
edelleen Skibotniin, jonne on kesäaikana Suomesta linja-autoyhteys (www.matkahuolto.fi).
Guolasjärveltä on matkaa Kåfjordbotniin noin 30 km. Tie on kapea ja osin
huonokuntoinen. Koko matka Guolasjärveltä Kilpisjärvelle on noin 120 km.
Pihtsusjärvi - Somashytta 13 km
Pihtsusjärveltä varsinainen Kalottireitti lähtee itäänpäin
nousten Lovttokielaksen yli. Reitti kulkee kahden lammen
välitse ja jatkuu Kopmajoen rantoja pitkin
Somasjärvelle. Kopmajoen rannalla sijaitsee Kopmajoen autiotupa
.
Valtakunnan rajalla 40 cm:n korkuiset ruskeat palikat vaihtuvat norjalaisten
kivipyykkimerkeiksi. Satakunta metriä Rahpesjohkan yläpuolella
rinteessä Somasjärvestä länteen sijaitsee Statskog-Tromsin avoin tupa
(www.inatur.no), jossa on majoitustilaa 8 henkilölle.
Somashytta - Saraelv 35 km
Somakselta lähdetään seuraten Coalbmevaggin koillissyrjää
kulkevaa mönkijäreittiä. Maasto on helppokulkuista puutonta tundraa.
Mönkijänreitiltä erkanee Saraelviin kääntyvä haara. Majoitusta
löytyy sekä Sappenista että Saraelvista. Lähin kauppa sijaitsee Storsletissä,
noin 49 km Saraelvistä.
Saraelv - Nedrefosshytta 27 km
Saraelvista Kalottireitti kulkee Reisaelva-joen vartta
Reisdalenlaaksoa pitkin. Maasto on rehevää lehtimetsää, mistä
johtuen telttapaikkoja on hankala löytää. Paikoin on rantaan asti ulottuvia
kivikoita ja välillä polku poikkeaa ylemmäs mäntykankaalle. Elo-syyskuussa
valtavat vadelmapensaikot vaikeuttavat kulkua. Polku on kuitenkin merkitty ja
erottuu maastosta hyvin.
Ennen vaellukselle lähtöä kannattaa tarkistaa veden korkeus. Saraelvista
eteenpäin Reisdalenlaaksossa reitillä on ylitettävä lukuisia pieniä jokia, ja
jokien tulviessa Reisaelvan alue voi olla vaikeakulkuista. Sateisena kesänä tai
alkukesän tulvien aikana on mahdollista, että koko Kalottireitti merkkeineen on
veden peitossa. Jos vesi on liian korkealla, kannattaa kulkea Saraelvista
Vuomadathytalle ylempää tuntureita pitkin. Siellä ei ole
merkittyä reittiä, joten Norjan alueen kartat Raisduottarhaldi ja Mollesjohka
ovat tarpeen.
Ensimmäiset kolme tupaa Saraelvista ylävirtaan ovat Statskogin (www.statskog.no) tupia. Ansamukan
kämppä
(www.inatur.no) sijaitsee kolmisen kilometriä Saraelvista
ylävirtaan Raisaelvan vastarannalla ja se on lukittu. Sieimahytta-
tupa
(www.inatur.no) on myös Statskogin tupa ja se sijaitsee
Reisaelvan itäpuolella. Tupa on jaettu kahteen eri osaan, joista toinen on avoin
ja toinen lukittu. Reisaelvan rannalla on vaeltajia varten vene, jolla joen voi
ylittää. Jos vene on väärällä puolella jokea, voi joen yli kulkea matalan veden
aikana myös kahlaamalla. Sopiva kahluupaikka sijaitsee muutama sata metriä
tuvalta ylävirtaan. Ansamukan kämppää ja Siemahyttatuvan lukittua puolta vuokraa
Elvebåtsenteret (www.elvebaat.no). Joen
Kalottireitin puolella sijaitseva Rodhytta-kämppä on Statskogin lukittu
huoltokämppä.
Kalottireitillä vaeltaja voi ihailla Mållesfossenin
putousta, joka on yksi Euroopan korkeimmista (269 m). Itse putous sijaitsee
Reisaelvan sivujoessa Mollesjohkassa, joka laskee idän puolelta
Reisaelvaan. Jos vaeltaja haluaa mennä lähelle putousta, täytyy hänen ensin
ylittää Reisaelva.
Noin 2 km:n päässä putoukselta ylävirtaan on Statskog-Tromsin pieni
turvekattoinen Vuomadathytta-tupa. Tämä tupa sijaitsee reitin varrella. Noin 5
km:n päässä Vuomadathytasta, Reisaelvan varrella näkyy
Stakarhytta-tuvan turvekatto. Seuraava tupa on Nedrefosshytta
(www.turistforeningen.no) ja se sijaitsee noin 2 km ylävirtaan Stakarhytalta.
Joen yli pääsee riippusiltaa pitkin. Tässä kohtaa on myös mahdollista kiivetä
jyrkkää kanjonin reunaa ylös ihailemaan rotkolaaksoa kokonaisuudessaan.
Nedrefosshytta - Raisjärvi 30 km
Kolmisen kilometriä ylävirtaan on Imfossenin putous. Sekä
itse putous että koko ympäröivä alue ovat Kalottireitin hienoimpia nähtävyyksiä!
Polku putoukselle on osittain jyrkkä ja kivikkoinen. Kulkijan kannattaa olla
varovainen, sillä varsinkin sateella kanjonin päällä kulkeva polku voi olla
vaarallinen. Putouksen jälkeen joki virtaa kilometrin verran 50-75 m syvässä
kanjonissa. Putouksen yläpuolella on pieni autiotupa, jonne mahtuu yöpymään
kaksi vaeltajaa.
Polku nousee vähitellen laaksosta ylös paljakkaan, kiemurrellen
Raisjärvelle pitkin kuivia kivikoita, välillä tunturikoivikkoon
poiketen. Imfossenin putoukselta noin 3 km Raisjärvelle päin virtaavan
Luvddijoen varrella sijaitsee pieni avoin turvekammi, jossa on
tilaa kahdelle vaeltajalle. Kammissa on kamiina. Turvekammille löytää, kun
poikkeaa Kalottireitiltä vasemmalle vähän ennen Luvddijokea. Mitään opastetta ei
ole. Kammi sijaitsee joen pohjoispuolella, 300 - 400 metriä Kalottireitiltä.
Bouzuoaivvin kupeella polku kulkee suon reunalla. On syytä
olla tarkkana, ettei polku häviä. Njargajåkka on reitin joista
hankalin ylitettävä - matalalla vedellä selviää saappain.
Raisluobbalin pohjoispäässä reitti kääntyy kulkien
Jalgesvarrin ja Aitevarrin välisen suon yli
yhtyen mönkijänjälkeen Hålvinvarrin kupeessa.
Ciegnaljåkkan molemmin puolin olevat suot ovat
hankalakulkuisia, joen yli pääsee saappain.
Statskog-Tromsin Reisavanhytta-tuvalle
(www.inatur.no) saavutaan kulkien muuntajalta Lieggascårron
länsipuolitse. Tuvalta on mahdollisuus kulkea Kautokeinoon
Bidjovaggenin kaivoksen tietä pitkin. Tällöin matkaa
Kautokeinoon tulee noin 40 km.
Raisjärvi - Kautokeino 51 km
Tämä osuus reitistä on merkitty oranssinpunaisilla maalitäplillä
tunturikoivuihin ja kivipyykkeihin. Reitti kulkee Rivkusin
päältä kääntyen Jeageloaivin jälkeen kaakkoon,
Doelljadasvaaran pohjoisnokan yli ja siitä
Majanasjavrin pohjoisrannan puolelta tullaan
Cuonovuoppin tunturituvalle. Reitillä maasto on koivikkoa,
pajukkoa ja osittain soista. Myös Cuonovuoppin tuvalle pääsee Kautokeinosta
autolla.
Reitti jatkuu kulkien tunturikoivikossa Goaskinvarrin huipun
yli. Sitten käännytään itään ja tullaan Addjetjavrin ja
Boeccegasvarrin pohjoispuolelta Buletjavriin.
Kalottireitin päätepiste on Buletjavrin leirintäalue, jonne Kautokeinon
keskustasta on matkaa noin 2,5 km.
