Matala murtovesisaaristo
Merenkurkun saariston Natura 2000 -alue kattaa käytännössä koko
ulkosaaristovyöhykkeen kuuden kunnan alueella. Alue yhtyy Ruotsin puoleisiin
suojelualueisiin. Lyhin etäisyys Suomen ja Ruotsin saarten välillä on 20 km.
Merenkurkku kuuluu myös Itämeren suojelusopimuksen eli HELCOM:in suojeltavien
alueiden listalle.
Jään painama
Viimeisen jääkauden aikana paksu jäämassa painoi maankuorta jopa kilometrin
verran alaspäin. Jään sulamisen myötä maankuori alkoi palautua ennalleen, ja se
tulee kohoamaan Merenkurkussa vielä 100 - 150 metriä ylöspäin takaisin entiseen
tasoonsa. Maan kohoamisvauhti on alueella 8 mm vuodessa. Uutta maata paljastuu
kymmeniä hehtaareja vuodessa. Noin 2500 vuoden kuluttua Merenkurkku on muuttunut
maakannakseksi ja Perämeri järveksi, jolla on vain jokiyhteys
Itämereen.
Sulavan jään reuna muotoili Merenkurkkuun erityiset pyykkilautaa muistattavat
moreenimuodostumat, ns. De Geer
-moreenit (www.merenkurkku.fi). Alueella tavataan myös muun tyyppisiä
moreeniselänteitä ja laajoja lohkareisia moreenikenttiä. Geologisten
erityispiirteittensä vuoksi Merenkurkku on hyväksytty Unescon
maailmanperintölistalle Suomen ensimmäisenä
luonnonperintökohteena (www.merenkurkku.fi).
Jatkuvaa muutosta
Maan kohoamisen takia Merenkurkun luontotyypit, kasvillisuus ja eläimistö
ovat jatkuvassa muutoksen tilassa. Matalat merenlahdet kuroutuvat vähitellen
umpeen muuttuen ensin fladoiksi, jotka ovat lähes umpinaisia merenlahtia, joilla
on vielä säännöllinen yhteys mereen. Flada muuttuu vähitellen kluuvijärveksi,
johon tulee enää satunnaisesti merivettä meren pinnan ollessa korkealla.
Kluuvijärven lajistoon kuuluu pääosin makean veden lajeja.
Merestä paljastuvalle maalle nousevia metsiä tavataan vain
maankohoamisalueilla, ja tästä syystä Suomella on niiden suojelussa
erityisvastuu.
Saariston linnut
Matala ja karikkoinen saaristo tarjoaa ruokailu- ja pesimämahdollisuuksia
runsaalle saaristolinnustolle. Merenkurkun ulkosaaristokin on Itämeren
tärkeimpiä saaristolintujen pesimäalueita. Esimerkiksi Suomen uhanalaiset
lapasotkat pesivät suurimmaksi osaksi Merenkurkussa. Alueelle tyypillinen laji
on riskilä, joka tekee pesänsä kivien koloihin. Metsäsaarten yllä kaarteleva
merikotka on tavallinen näky Merenkurkussa.
Katso alueen tuoreimmat lintuhavainnot (www.tiira.fi). Palvelun tarjoaa
Metsähallituksen Luontoon.fi-verkkopalvelu. Sivu on tuotettu BirdLife Suomen
Tiira-lintuhavaintojärjestelmän www.tiira.fi avulla.
Alhainen suolapitoisuus
Merenkurkun ainutlaatuisuutta lisää meriveden suolapitoisuuden nopea
aleneminen Selkämereltä Perämerelle sekä pohjoisesta ja
etelästä tulevien merivirtojen kohtaaminen Merenkurkun kapeikossa. Vesi virtaa
Merenkurkussa voimakkaasti, mikä vaikuttaa mm. talvisin jään paksuuteen. Jäällä
liikkujan on osattava varoa ohutjäisiä virtapaikkoja.
Kulttuuriympäristöjä
Ihminen on ollut läsnä alueella siitä asti, kun Merenkurkun ensimmäiset
luodot nousivat merestä. Laidunnus ja niitto ovat muokanneet saarten metsien
rakennetta. Valoisissa hakamaametsissä viihtyy jopa pieni valkoselkätikkakanta,
muista tikoista puhumattakaan. Laidunnuksen jatkamista alueella tuetaan, jotta
hakamaat ja niityt pysyvät avoimina.
Lisätietoa Merenkurkun luonnosta
Merenkurkun maailmanperinnön oma
sivusto (www.merenkurkku.fi).
