Itäisen Suomenlahden kansallispuiston järjestyssääntö

Luonnonsuojelulain (71/1923) nojalla Metsähallitus on 11. 3.1988 antanut seuraavan, Kotkan kaupungissa sekä Pyhtään, Vehkalahden ja Virolahden kunnissa sijaitsevaa Itäisen Suomenlahden kansallispuistoa koskevan järjestyssäännön. Puisto on perustettu lailla (674/ 1981), ja sen rauhoituksesta, hallinnasta ja hoidosta on säädetty asetuksella (932/1981).

Itäisen Suomenlahden kansallispuisto on yleiseksi nähtävyydeksi tarkoitettu luonnonsuojelualue, jonka ensisijaisena tehtävänä on säilyttää alkuperäistä merensaariston luontoa. Kansallispuisto tarjoaa mahdollisuuksia veneilyyn, opetukseen ja tutkimukseen.

1. Kansallispuistossa on kielletty roskaaminen, maaperän ja kasvillisuuden vahingoittaminen, eläinten häiritseminen sekä muu alueen luontoa muuttava, rakennuksia, rakennelmia tai niiden raunioita vahingoittava taikka puiston toisia käyttäjiä häiritsevä toiminta. Koirien, kissojen ja muiden eläinten päästäminen irralleen kansallispuistoon on kielletty.
2. Kansallispuiston saariin saa rantautua veneellä. Saarilla saa liikkua jalkaisin ja talvella hiihtäen. Maihinnousua ja liikkumista kuitenkin rajoitetaan maastoon ja liiteluetteloon merkityillä saarilla ja luodoilla. Rajavyöhykkeellä liikkumista koskevat lisäksi rajavyöhykelain (403/1947) ja -asetuksen (404/1947) säännökset sekä Haapasaaren sotilaallisella suoja-alueella liikkumista valtioneuvoston päätöksen (723/1981) määräykset. Metsähallituksen päätöksellä voidaan suojelu- ja tutkimustarkoituksia varten rajoitusosia siirtää tai perustaa pienehköjä uusia rajoitusosia. Ne merkitään maastoon.
3. Moottorikäyttöisellä ajoneuvolla liikkuminen kansallispuiston saarissa on kielletty.
4. Leiriytyminen on sallittu vain sitä varten osoitetuilla Ulko-Tammion, Mustaviirin, Kilpisaaren, Lanskerin ja Suur-Pisin telttailualueilla. Tulenteko on sallittu vain sitä varten osoitetuilla paikoilla. Siihen saa käyttää säästeliäästi tarkoitukseen varattua, paikalle tuotua puuta tai ajopuuta.
5. Kansallispuistossa olevien autiotupien ja saunojen käyttöä koskevat erilliset säännöt, jotka ovat nähtävissä kullakin tuvalla ja saunalla.
6. Marjojen ja sienten poimiminen sekä ajopuiden keräily on sallittu, elleivät liikkumisrajoitukset sitä estä.
7. Kalastus kansallispuiston saarten rannoilta on sallittu kalastuslainsäädännön, Haapasaari - Virolahden saaristoaluetta koskevan asetuksen (225/1967) ja maa- ja metsätalousministeriön päätöksen (154/1969) mukaisesti, elleivät maihinnousu- ja liikkumisrajoitukset sitä estä.
8. Metsästyslainsäädännön ja Haapasaari - Virolahden saaristoaluetta koskevan asetuksen (225/1967) mukainen vesilintujen metsästys, lukuun ottamatta hanhia ja pilkkasiipeä, on sallittu Haapasaari - Virolahden saaristoalueen hoitokunnan luvalla kansallispuiston saarten rannoilta entisen Haapasaaren kunnan alueen sekä Pyhtään, Vehkalahden ja Virolahden kuntien rannikkokylien ja saarten vakinaisille asukkaille. Metsästettäessä on noudatettava kansallispuiston maihinnousu- ja liikkumisrajoituksia. Saariin ei myönnetä metsästyslupia. Muu metsästys on kielletty.
9. Kansallispuiston rauhoitusmääräykset eivät estä asetuksen (932/1981) 2 §:n mukaisia viranomais- ja muita toimenpiteitä.
10. Kansallispuiston rauhoitusmääräyksistä poikkeaminen edellyttää kirjallista lupaa. Lupa tarvitaan mm. kansallispuiston rajoitusosassa liikkumiseen, tieteellisessä tai opetustarkoituksessa tapahtuvaan eläinten pyydystämiseen, kasvien keräämiseen tai muiden luonnonesineiden ottamiseen taikka matkailun yritystoimintaan, yleisötapahtumien järjestämiseen tai muuhun niihin verrattavaan toimintaan puiston alueella. Tällaista lupaa on haettava Metsähallituksen Etelä-Suomen luontopalveluilta [ent. Hämeenlinnan hoitoalue].
11. Kansallispuistoa koskevan asetuksen (932/ 1981) ja tämän järjestyssäännön sisältämät säännökset, joiden mukaan eräät toimenpiteet kansallispuistossa sallitaan, eivät perusta kenellekään laajempaa oikeutta kuin mitä asianomaiselle muutoin kuuluu.
12. Kansallispuiston valvontatehtävissä toimiva voi antaa luonnonsuojelutarkoituksessa erikseen määräyksiä, joita puistossa kävijäin on noudatettava. Luonnonsuojelua valvovalla viranomaisella ja luonnonsuojelualueen vartijalla on oikeus ottaa haltuunsa metsästys-, kalastus-, keräily- tai muut välineet, joita on käytetty tai aiotaan käyttää vastoin kansallispuistossa noudatettavia säännöksiä tai määräyksiä. Sama haltuunotto-oikeus koskee myös puistoalueelta luvattomasti pyydettyjä eläimiä ja luvattomasti otettuja kasveja sekä kaikkea muuta sellaista, mitä puistoalueelta on kielletty ottamasta tai siellä käyttämästä. Rikkomukset kansallispuiston järjestyssääntöä tai luonnonsuojelulaissa tarkoitettua rauhoitusmääräystä vastaan rangaistaan luonnonsuojelulain nojalla, jollei teosta ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta.
       

Järjestyssäännön liite

11.3.1988 annetulla järjestyssäännöllä on maihinnousu ja liikkuminen kielletty seuraavilla Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon kuuluvilla saarilla ja luodoilla:

I Maihinnousu ja liikkuminen kielletty koko vuoden:
Vehkalahti: Jähi, Kivikartti, Pöysäri, Metsäharu, Rääntiö, Rääntiönhattu.

II Maihinnousu ja liikkuminen kielletty 1.2. - 15.8.:
Vehkalahti: Majakartti Virolahti: Hamara (luoto Huovarin itäpuolella), Korkiahuovari, Ryslät.
Kotka: Vaihkari, Vähä Eteläkari, Suuri Eteläkari, Luppi, Kalouri, Suuri-Lakka.
Pyhtää: Ormskär.

III Maihinnousu ja liikkuminen kielletty 1.4. - 15. 7.:
Virolahti: Kinnarinhelli, Pahaluoto, Väliluoto, Ulkoluoto, Puuluoto, Lamiluoto, Pisinlovinen.
Vehkalahti: Reiskeri, Väliharu, Lanskerinluoto, Muoskeri, Rivu, Vellinki, Ulkotammionluoto, Muurainluoto, Riukuluoto, Lassi, Matala, Somerluoto. Vinni, Pitkä Kiviluoto.
Kotka: Sunskerit, Itimmäinen Itäkari, Keskimmäincn Itäkari, Lounimmainen ltäkari, Kajaakarit, Sääveri, Läätti, Kaide, Askeri, Kolseli, Kolselin Matalamaa, Kolselin Pekko, Tervapöllö, Vähä-Lakka, Torni, Pekko, Sunskeri, Reiskeri, Loukeenpöllö.
Pyhtää: Variskeri