Sokkeloinen Saimaa on Suomen suurin järvi, joka ulottuu pohjoisessa
Joensuuhun ja etelässä Lappeenrantaan. Saimaa on 4380 km²:n pinta-alallaan
Euroopan neljänneksi suurin järvi. Saimaalle on ominaista sen suuri saarien
lukumäärä ja rantaviivan huikea pituus. Saimaan rannat vaihtelevat paljaista
kallioista sekä hiekka- ja kivikkorannoista aina pehmeisiin lahdenpohjukoihin,
joissa ranta- ja vesikasvillisuus on runsasta.
Ihmiset siirtyivät Saimaalle melko nopeasti jääkauden jälkeen. Muinaisten
ihmisten merkkeinä voi Saimaan rannoilta huomata kivikautisia asuinpainanteita,
lapinraunioita sekä kalliomaalauksia. Aikoinaan liikuttiin lähes yksinomaan
vesireittejä pitkin ja vesi oli ihmisiä yhdistävä tekijä - nykyään vesi erottaa
ihmisiä.
Linnansaaren ja Koloveden kansallispuistot sekä keskeinen osa Pihlajaveden
saaristosta ovat Savonlinnan ympäristön laajempia luonnonsuojelualueita.
Suojelun sallimissa rajoissa näillä alueilla voi myös retkeillä.
Saimaan kuuluisin ja samalla harvinaisin asukas on saimaannorppa
(www.metsa.fi), jonka
suojelu on Linnansaaren ja Koloveden kansallispuistoissa sekä Pihlajavedellä
keskeisellä sijalla. Norpan lisääntyminen riippuu talvisen pesinnän
onnistumisesta. Sitä häiritsee ainoastaan ihmisen toiminta, esim. harkitsematon
moottorikelkkailu pesäluotojen lähettyvillä. Keskikesällä Saimaalla on tilaa
sekä norpille että ihmisille ja puhdasta uintivettä riittää molemmille. Norppa
viettää elämästään n. 70 % veden alla, mutta hyvällä onnella sen saattaa nähdä
käyvän pinnalla haukkaamassa ilmaa.
Norpan talviset pesäluodot ovat kesäaikaan lokkien kansoittamat: yleisimpien
harmaa- ja kalalokin sekä kalatiiran lisäksi vesillä tapaa kaartelemassa myös
hieman harvinaisemman selkälokin. Saimaan alueella pesii kaikkiaan 155 eri
lintulajia. Kalalajeja esiintyy 30, joista esimerkiksi muikku on sekä ihmisen
että norpan herkkua.
