FlygekorrenLiito-oravia asustaa Pohjois-Amerikan ja Euraasian mantereiden havu- ja sekametsäalueilla. Suomessa esiintyvän lajin (Pteromys volans) levinneisyys ulottuu Suomesta ja Baltian maista itään aina Tyynenmeren rannikolle saakka. Laji kuuluu Suomen ja EU:n lainsäädännössä tiukimmin suojeltujen lajien joukkoon. Liito-oravaa uhkaa sille sopivien metsien väheneminen.

Liito-orava Kuva: Lassi Kujala

Nuuksion liito-oravakanta on yksi tiheimmistä Suomessa tunnetuista kannoista. Alueelta on löydetty lähes 200 metsikköä, jotka on todettu liito-oravan asuttamiksi. Laji onkin valittu kansallispuiston tunnuseläimeksi.

UlkonäköLiito-orava

Liito-orava on pienempi kuin tavallinen,ruskea orava, ja sen paino on noin 130-160 grammaa. Koiras on jonkin verran naarasta kevyempi, mutta kokoeroa ei paljaalla silmällä huomaa. Liitureiden vartalo on noin 15-20 cm ja häntä 9-14 cm pitkä. Turkki on harmaa ympäri vuoden ja vatsan ollessa selkäpuolta vaaleampi. Liito-oravalla on suuret, mustat silmät, joilla se näkee hyvin pimeässä. Taka- ja eturaajaan kiinnittyvän ruston välissä on liitopoimu, jonka liito-orava levittää liitäessään. Liito-orava liikkuukin lähes yksinomaan puusta toiseen liitämällä. Liito-orava pystyy liitämään jopa 75 m.

Liito-oravan metsäLiito-orava

Noin viisivuotiaaksi elävä liito-orava onerittäin paikkauskollinen ja käyttää samaa metsikköä ja asuinkoloja vuodesta toiseen. Liito-oravan elinpiirin koko voi vaihdella muutamasta hehtaarista jopa sataan hehtaariin! Koiraiden reviirit ovat isompia kuin naaraiden.

Liito-oravan metsissä Nuuksiossa asustaa myös muita harvinaisia lajeja, esimerkiksi harmaapäätikka, mustakonnanmarja ja pikkupoimusulkukotilo. Tyypillinen liito-oravan asuttama metsikkö on vanha, kuusivaltainen mutta rehevä sekametsikkö. Isot haavat ja koivut tarjoavat ruokaa ja tikankoloja pesäpaikoiksi. Suuret kuuset toimivat paitsi pesä-, myös suojapaikkoina saalistavien petojen kuten näätien, pöllöjen ja haukkojen varalta. Nuuksiossa tällaisia metsiä näkee usein jyrkänteiden alla. Varsinkin Nahkiaispolun varrella ja Myllypuron laaksossa kannattaa katsoa metsiä liito-oravan silmin.

Merkkejä liito-oravastaLiito-orava

Liito-oravan papanat. Kuva: Reijo JuurinenLiito-orava liikkuu useimmiten hämärässä, joten sen näkeminen on melko harvinaista. Yleisin merkki liito-oravan oleskelusta tai vierailuista alueella ovatkin puun juurelta löytyvät papanat. Ne ovat noin riisinjyvän kokoisia, niiden väri tosin riippuu vuodenajasta: talvella ja keväällä liito-oravan syömien norkkojen siitepöly värjää ulosteen kellertäväksi, kesällä uloste on lehtiravinnosta johtuen löysempää ja ruskeaa tai jopa mustaa.

Muita merkkejä liito-oravasta ovat harvinaisemmat talvella lumessa näkyvät jäljet, jotka näkyvät vaikkapa puun juurella liiturin liidon jäätyä liian lyhyeksi. Lumella etujalkojen jäljet ovat rinnakkain edessä ja takajalkojen rinnakkain takana, liitopoimun sivuille jättämä jälki on epätasainen.

RuokavalioLiito-orava

Liito-orava on monipuolinen kasvinsyöjä, joka ruokailee aina puussa. Kesäaikaan sen ruokalista muodostuu lähes ainoastaan puiden lehdistä. Alkukesällä maukkaimpia ovat lehtipuiden, kuten haavan ja lepän, uudet, pehmeät lehdet. Pihlajanlehdet maistuvat myös. Lehtien pudottua puista liituri syö etenkin lepän- ja koivunnorkkoja. Jos norkkoja on runsaasti, se kerää niitä talvivarastoon. Männyn silmut, kukinnot ja vuosikasvaimet maistuvat ympäri vuoden.

Pesä ja poikasetLiito-orava

Liito-oravalla on yleensä samanaikaisesti käytössään useita pesiä: keskimäärin 4 tikankoloa ja 1-2 risupesää, joita se käyttää ravintovarastointiin, yöpymiseen ja pesimiseen. Talvella liito-orava viettää suuren osan ajasta pesässään, mutta liikkuu silloinkin päivittäin. Emon ja poikasten pesä on usein vanhassa tikankolossa, mutta risupesään tai linnunpönttöönkin se saattaa poikia.

Maaliskuisen parittelun seurauksena poikaset syntyvät huhti-toukokuun vaihteessa. Pesueen koko on yleensä 1-4 poikasta.Koiras ei osallistu poikasten hoitoon. Emo voi paritella myös toukokuussa, ja saada kesän aikana toisetkin poikaset. Imettävä naaras ruokailee myös iltapäivällä, joten kesällä liito-oravan saattaa hyvällä onnella nähdä myös päivällä.