Suomen, Ruotsin ja Norjan
yhteisen naalikannan kooksi arvioidaan tällä hetkellä noin 210 aikuista eläintä.
Näistä pohjoisimman osapopulaation (Norjan Finnmark, Suomen Lappi, Ruotsin
Norrbotten) osuus on noin 50 yksilöä.
Naalikantaa on elvytetty kaikissa
pohjoismaissa yhteisellä ohjelmalla ja keskenään sovitun suunnitelman
mukaisesti. Naalien määrä onkin kääntynyt viime vuosina lievään nousuun.
Valitettavasti Suomen alueella ei kuitenkaan vielä ole tavattu naalin
poikaspesää sitten vuoden 1996. Vuosittaisia havaintoja yksittäisistä
vaeltavista eläimistä kuitenkin tehdään Lapissakin noin 10 yksilöstä.
Talvella ja keväällä 2009 pohjoismaisella naalialueella oli harvinaisen laaja
ja täydellinen myyrä- ja sopulikato. Koska myös riekkojen määrä oli vähäinen,
naalit jättivät pesimättä lähes tyystin. Vain Ruotsissa kahdella naalinpesällä
oli asukkaita, mutta niistäkin tuli yhteensä vain yksi poikanen. Pesimättömyys
on naalille tyypillistä huonoina ravintovuosina ja ensi vuonna on odotettavissa
jo parempaa - varsinkin, kun pikkunisäkässykli on selvästi lähtenyt uuteen
nousuun Pohjois-Norjassa.
Suomessa naalin seurannassa ja suojelussa
tärkeimmät toimenpiteet ovat vuotuiset pesätarkastukset. Vanhoja naalinpesiä
tunnetaan Lapissa n. 300 kpl. Toisena tärkeänä seurantakeinona on kerätä kaikki
naalihavainnot mahdollisimman tarkoin. Tässä tehtävässä retkeilijöillä on suuri
merkitys omien havaintojensa ilmoittamisessa mahdollisimman pian naalin
seuraajille.
Kolmas keino löytää naaleja
on automaattisten haaskakameroiden käyttö. Metsähallituksella oli vuonna 2009
käytössä viisi kameraa, joista saatiin yli 10 000 kuvaa haaskoilla käyvistä
petoeläimistä. Valitettavasti näissä ei ollut yhtään naalia, mutta melkein
kaikki muut mahdolliset petoeläimet kuten ahma, susi, kotkat, kärppä,
varislinnut ja tietenkin kettu. Viimeksi mainittu onkin naalikannan
palauttamisen pahin este, koska kettu voimakkaana ja sopeutuvana eläimenä on
levittäytynyt yhä voimakkaammin tuntureille. Kettuja on vähennetty talvisin
naalin vanhoilta pesimäalueilta maa- ja metsätalousministeriön erikoisluvalla.
Tarkoituksena on pitää naalin pesät edelleen elinkelpoisina mahdollisesti niille
palaaville naaleille.
Ensi vuonna on tarkoitus jatkaa näitä kaikkia edellä mainittuja toimenpiteitä
kaikissa Pohjoismaissa. Retkeilijät voivat ilmoittaa varmoista ja
epävarmoistakin naalihavainnoista Matti Melalle Metsähallitukseen.
Lisätietoja
- Suojelubiologi Matti Mela, puh 0400-223 541 tai sähköposti:
matti.mela(at)metsa.fi
- Naali
(www.metsa.fi)
