Kasvimaantieteellisesti alue kuuluu pohjois-boreaalisen vyöhykkeen Peräpohjolaksi kutsuttuun osaan. Alueelle tyypillisiä piirteitä ovat kuusen runsaus karuillakin kangasmailla sekä laajat aapasuot, joiden keskustat ovat ylipääsemättömän vetisiä. Aapojen reunarämeet antavat joinakin vuosina hyviä hilla- ja karpalosatoja.

Pienialaisia lehtoja

Näsiä. Kuva: Tapani VartiainenKasvillisuus on pääosin karua, mutta pienialaista rehevyyttäkin löytyy sieltä täältä. Raudanjoen voimakkaat tulvat ovat synnyttäneet pienialaisia lehtoja, joissa kasvaa vaateliaitakin lajeja. Kotkansiipi, näsiä, konnanmarja ja mustaherukka kuuluvat lehtojen ja lehtokorpien vaateliaaseen peruslajistoon, mutta harvinaisen metsänemänkin saattaa hyvällä onnella päästä näkemään. Lehtokasvillisuuteen pääsee tutustumaan mm. Könkäänsaarien luontopoluilla.

Metsä- ja suomarjamme ovat alueella tavallisia. Hillaa löytyy aapojen reunarämeiltä ja karpalo ilahduttaa loppusyksyllä alueella liikkuvaa.

Monipuolinen kääpälajisto

Loppukesän retkillä kannattaa perehtyä myös alueen sienilajistoon, joka esittäytyy Könkäänsaarissa monipuolisimmillaan. Metsien erämaisimmilla osilla maapuilta voi löytää useita vanhojen metsien kääpälajeja kuten pursukääpää, kuusenkääpää ja rusokantokääpää.