Erämaiset alueet

Erämaan eteläosa on alavaa metsäkairaa. Muutama tunturi nousee vanhojen männiköiden, kumpuilevien koivikkoharjanteiden ja soiden yläpuolelle. Männyt väistyvät koivun tieltä siirryttäessä pohjoisemmaksi varsinaiselle tunturialueelle - vain yksittäisiä mäntyjä kasvaa siellä täällä jokilaaksoissa. Keski- ja pohjoisosassa toinen toistaan upeammat tunturimaisemat avautuvat retkeilijän eteen vaelluksen edetessä. Kaamasjoen latvahaarojen syvät ja rehevät jokilaaksot jakavat tunturiryhmiä loivanpyöreiksi tunturiselänteiksi. Nämä tunturiselänteet ovat pääosin puutonta paljakkaa. Kaamasjoen suurin latvahaara, Kielajoki, leikkaa jyrkästi erämaan pohjoisosaa. Pohjoissaamen sana giellá, inarinsaameksi kiälláá, tarkoittaa lenkkiä ja silmukkaa. Kielajoen vesistö on kuin Muotkatuntureille singottu suopunki, joka sulkee sisäänsä osan tunturimaasta.

Lapintiainen. Kuva: Markus Varesvuo

Stuorraávži (pohjoissaameksi) - Stuorrâävži (inarinsaameksi) jokikuru erämaan luoteisosassa Kielajoen latvoilla on mielenkiintoinen nähtävyys, vaikkei se aivan Kevon kuuluisan kanjonin veroinen olekaan. Erämaan suurin järvi on Peltojärvi (pohjoissaameksi Bealdojávri ja inarinsaameksi Piäldujävri).

Tunturit ja vaarat

Muotkatuntureihin luetaan kuuluviksi noin sata erillistä loivanpyöreää tunturilakea. Tunturialueella on niukasti järviä ja soita. Maisemaa hallitsevat nummimaiset paljakat ja tunturikoivikot verhoavat alavia maita. Louhikkoisia rinteitä on monin paikoin. Erämaan korkein huippu on ryhmyinen Kuárvikozzâ (590 m). Näkemisen ja kiipeämisen arvoinen kohde on myös Peltojärven luoteispuolella kohoava Peltotunturi (567 m) (Bealdoaivi pohjoissaameksi, Piälduáivi inarinsaameksi). Muistona Angelin anortosiitti-louhoksesta Etelä-Riutusvaaran laki loistaa lumivalkoisena erämaan luoteiskulman ulkopuolella. Muotkatunturit eivät niinkään vaikuta vaeltajaan korkeudellaan vaan runsaslukuisuudellaan ja maiseman avaruudella.

Erämaan kasvillisuus

Erämaa-alueella esiintyvät tavanomaiset metsä-, suo- ja tunturilajit. Pohjanvariksenmarja ja puolukka ovat metsien valtalajeja. Tunturissa tuulen tuivertamina kasvavat muun muassa sielikkö, tunturikeltano ja riekonmarja. Juuri riekonmarjan lehdet antavat hehkuvan punaisen värin syksyiseen maaruskaan. Soilla kulkija tapaa muun muassa luhtavillan, vaivaiskoivun ja siniyökönlehden. Erämaan kätköissä rehevillä soilla kasvava punakämmekkä on valtakunnallisesti silmälläpidettävä laji.

Erämaan eläimistö

Muotkatunturin erämaassa on vahva maakotkakanta ja myös muita suurpetoja tavataan. Erittäin uhanalainen ahma kuuluu erämaan vakituiseen eläimistöön. Lajin kanta on siellä maan tiheimpiä. Esimerkiksi Metsähallituksen järjestämässä suurpetolaskennassa talvella 2003 löydettiin usean eri ahmayksilön tuoreet jäljet. Muotkatunturit ovat ahmalle sopiva sekoitus soita, metsämaita ja tuntureita. Erityisesti ahman suosimia rakkaisia ja runsaslumisia tunturikuruja löytyy Muotkalta runsaasti. Petoeläimenä ahma jättää jälkeensä paljon poron haaskoja, joita taas muut eläimet, muun muassa maakotka, hyödyntävät tehokkaasti.

Ahman jäljet. Kuva: Matti Mela

Erämaan siivekkäistä asukkaista kulkija tapaa useimmiten lapintiaisen ja riekon. Myös kuukkeli, joka seuraa vaeltajaa äänettömästi puusta toiseen lehahtaen, on yleinen alueella. Vikkeläliikkeisen koskikaran löytää purojen ja jokien varsilta.