Vesiluontoa

Miekojärvi kuuluu Tornionjokeen laskevan Tengeliönjoen vesistöalueeseen ja on sen suurin järvi (n. 53 km²). Muita läheisiä suuria järviä ovat Vietonen (36 km²) ja Raanujärvi (25 km²), jotka laskevat Miekojärveen. Miekojärveen laskee lisäksi useita pienempiä järviä mm. Lankojärvi, Koutusjärvi, Alinen Alposjärvi ja Meltosjärvi. Vietonen ja Raanujärvi ovat säännösteltyjä.

Salonhieta. Kuva: Juha Paso

Miekojärvessä on viitisentoista erikokoista saarta, joista suurin on Vaarasaari. Muita saaria ovat mm. Palkimensaari, Viitasaari, Kuusisaari ja Revonsaaret. Järvessä on useita yli kymmenen metrin syvyisiä hautoja, joista syvin on lähes 30 m.

Järven rannoilla on kymmeniä komeita luonnon muovaamia hiekkarantoja. Kuuluisin niistä on järven keskiosissa Raakonvaaran kohdalla sijaitseva Orhinselänniemi, joka on muodostunut järveen työntyvästä hiekkaharjusta.

Miekojärven ranta-alueista 12,3 km² kuuluu rantojensuojeluohjelmaan. Suurin osa Vaarasaaresta on mukana rantojensuojeluohjelmassa.

Kallio- ja maaperä

Viimeisin jääkausi, Veiksel, on jättänyt jälkensä Pellon - Ylitornion järvialueeseen. Jäätikön kasvaessa sen kulkusuunta oli luoteesta kaakkoon. Jäätikkö kulutti maaperää, minkä seurauksena alueen järvet noudattavat nyt karkeasti samaa suuntautumista. Jääkausi myös pyöristi vaarojen muotoja ja jää kuljetti valtavia kivijärkäleitä. Näitä siirtolohkareita on nähtävillä alueen maastoissa.

Miekojärven alueen yleisin maalaji on moreeni, joka sisältää vaihtelevankokoista kiviainesta savesta suuriin lohkareisiin. Alueella on myös hiekasta ja sorasta muodostuneita harjuja, jotka ovat syntyneet jään vetäytyessä jääkauden lopussa.

Kalottivaarat

Viimeisimmän jääkauden jälkeen vuorottelivat Itämeren järvi- ja merivaiheet. Korkeimmat vaarat eivät jääneet jääkauden jälkeen missään vaiheessa veden alle vaan niiden laet säilyivät saarina vedenpinnan yläpuolella. Tällaisia vaaroja kutsutaan kalottivaaroiksi, sillä niillä on laellaan veden koskematon moreenihattu. Alempana vaarojen rinteillä on havaittavissa kivikkoisia muinaisrantoja, joita aallot aikoinaan huuhtoivat. Alueen kalottivaaroja ovat mm. Raakonvaara (229 mpy) ja Sompanen (226 mpy).

Kasvillisuus

Vesikasvillisuudeltaan Miekojärvi kuuluu uposruohojärviin. Järven niukkaa ilmaversokasvillisuutta edustavat lähinnä harvahkot järvikorte- ja järviruokokasvustot. Miekojärven rannoista suurin osa on joko kivikkoisia tai pitkiä, hienohiekkaisia rantoja. Metsäiset vaarat kohoavat paikoin jyrkästi reunustamaan järveä.

Mauri-myrskyn jälkiä Sompasenvaaralla. Kuva: Juha Paso

Rantojensuojeluohjelman alueen metsät ovat aikaisemmin olleet normaaleja talousmetsiä. Niitä on hakattu varsinkin 1980-luvulla Mauri-myrskyn tuhojen korjuun aikaan. Vanhaa metsää löytyy Miekojärven lähistöltä mm. Sompasenvaaralta, jonne pääsee tutustumaan luontopolkua pitkin.

Linnut

Koska Miekojärvi on kasvistoltaan karu järvi, puolisukeltajasorsat eivät ole yhtä runsaslukuisia kuin monilla muilla järvillä. Sen sijaan kaloja ravinnokseen käyttävät kokosukeltajat, kuten kuikka ja tukkakoskelo pesivät mielellään Miekojärvellä. Petolinnuista kalasääski on pesinyt alueella, ja järvi tarjoaakin sille runsaasti saalistettavaa. Kahlaajista rantasipi on alueen tyypillisimpiä lajeja. Selkälokkeja tavataan järvellä vuosittain.

Kalalajisto

Puhdasvetinen ja laaja Miekojärvi tarjoaa elinympäristön monille eri kalalajeille. Selkävesillä viihtyvä muikku muodostaa kalaston perustan. Lohikaloista tavataan lisäksi ainakin taimenta, siikaa, harjusta ja kuoretta. Miekojärven erikoisuus on elinalueensa pohjoisella äärirajalla elävä kuha, jota tuetaan huomattavin istutuksin. Muita lajeja ovat mm: hauki, ahven, made, säyne ja lahna. Kaikkiaan Miekojärvessä elää lähes 20 kalalajia, joten lajisto on itse asiassa varsin rikas.

Simpukka. Kuva: Juha Paso